Rauno Lahtinen & Anu Salminen: Kakola - vankilan tarina

Kakola-kirja ja Kakolan päärakennus.

Minä rakastan paikallishistoriaa! Ehkäpä juuri siitä syystä Suomesta ei löydy sen parempaa asuinkuntaa kuin Turku. En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta, jonka koen historiallisissa paikoissa. Menneen maailman kaiku, ennen eläneet ihmiset, tarinoiden kautta elävät muistot, ihmisen kuolevaisuus, mutta paikkojen pysyvyys yhdistyvät erikoisella, mystisellä tavalla. Minä uskon, että ihminen on aina ollut samanlainen. Elinolosuhteet muuttuvat, mutta lopulta ihmisten ongelmat, surut ja ilon ja onnen aiheet pysyvät muuttumattomina. Lapsuuteni maisemissa, keskellä metsää ja peltoa, leikin usein sellaista ajatusleikkiä, että kuinka moni ihminen on minun lisäkseni astunut juuri tähän kohtaan maata, mitä he ovat täällä tehneet, minne ovat olleet menossa ja mitä ajatelleet. Turussa tämä ajatusleikki on vielä melkoisen paljon kiinnostavampi, kun ihmisiä on ajan kuluessa talsinut kaupungin katuja melkoinen määrä.

Merkittävä osa Turun viimeaikaista paikallishistoriaa löytyy yhdeltä Turun graniittikukkuloista, Kakolanmäeltä. Kakola on melko varmasti Suomen kuuluisin vankila. Kakolan päärakennus valmistui vuonna 1853, mutta Krimin sota sotki kuviot siten, että Kakola toimi ensimmäiset vuotensa sotaväen kasarmina. Ensimmäiset vangit tulivat Kakolaan 1860-luvulla ja viimeiset siirrettiin uuteen Saramäen vankilaan vuonna 2007. Tuohon 150 vuoteen mahtuu valtava määrä vankeja sekä lukematon määrä tarinoita vangeista, vankilapaoista ja Kakolan elämästä.

Olen katunut sitä, että en saanut aikaiseksi lähteä Kakolassa vuosina 2008 - 2010 järjestetyille opastetuille kierroksille. Silloin vankila oli aidoimmasa asussaan ja vieraat pääsivät lähes joka paikkaan. Ensi kesänä aionkin ehdottomasti osallistua Kakola-kierrokselle! Tämän jutun sisätiloissa otetut kuvat ja kesäiset ulkokuvat ovat viime kesänä Lääninvankilassa järjestetystä VALTIO+-näyttelystä. Talviset ulkokuvat otin tänään, kun kävin tekemässä loskakelissä pienen 17 kilometrin kävelylenkin Kakolanmäelle ja takaisin.

Rakkauteni vanhoja vankiloita kohtaan alkoi lapsena Hämeenlinnan vankilamuseossa. Vanhoissa vankilarakennuksissa on jotakin käsittämättömän kiehtovaa. Niiden tunnelma on ahdistava, painostava ja tiivis, menneisyyden haamut voi melkein aistia. Vankiloihin liittyy mystistä pahuutta, niiden muurien sisäpuolinen elämä on aina eronnut niin voimakkaasti ulkopuolisesta, että kontrasti on valtava ja luo oman jännitteensä.

Tämä pitkä alustus hehkutus toimikoon johdantona sille, että luin tosiaan Rauno Lahtisen ja Anu Salmisen Kakola-kirjan ja olin siitä superinnoissani. Kakola - vankilan tarina kokoaa samojen kansien väliin koko Kakolanmäen historian ja vie lukijansa kiehtovalle matkalle vankilan muurien sisäpuolelle. Rauno Lahtinen on kulttuurihistorioitsija, jonka Turusta kertovia tietokirjoja olen lukenut monta aiemminkin. Anu Salminen taas on Turun matkailuopas, joka oli mukana Kakola-kierrosten ideoinnissa ja opastamisessa. Kirjassa esitellään vankien elämää eri aikoina, vankilarakennusten historiaa ja vuoron saavat myös vartijat sekä vankien ystävät. Mieltäni jäi oudosti kiehtomaan etenkin Mathilda Wrede ja hänen motiivinsa. Kirjassa esitellään tarkemmin myös muutama kuuluisa Kakolassa istunut vanki. Näiden joukkoon kuuluvat niin Auervaara, Jammu Siltavuori, Volvo-Markkanen kuin Juha Valjakkalakin.

Nykyvankiloista voidaan toki olla montaa mieltä, mutta Kakolan vankien oloista lukeminen oli aika rankkaa. Vankila on ollut hirvittävän ahdas ja vessoja ei ole ollut kuin pienessä osassa sellejä. Kiehtovaa taas oli lukea vankien työskentelymahdollisuuksista. Alkuun merkittävin työllistäjä oli aivan Kakolan päärakennuksen vieressä sijaitseva kivilouhimo, josta louhittiin kakoliittia, Kakolanmäen graniittia. Kakoliitista on rakennettu muun muassa Turun taidemuseo. Sittemmin louhos toimi vankien virkistys- ja uimapaikkana, Rivierana. Kirjan lopussa on osuus, jossa esitellään Kakolaa samoin kuin opastetuilla kierroksilla. Sain nyt siis lopultakin hieman mielenrauhaa siitä, että olen tähän mennessä missannut kaikki Kakola-kierrokset.

Lääninvankilan paljuselli, jonne jokainen kävi kaatamassa omat tuotoksensa.

Lääninvankilan muuri.

Vankilan hiljennyttyä vuonna 2007 oli pitkään täysin auki, mitä Kakolalle tulee jatkossa tapahtumaan. Lopulta viime vuonna Senaatti-kiinteistöt myi Kakolan rakennukset Verkaranta Kiinteistöt Oy:lle. Ensimmäinen vaihe on käynnistynyt mäellä ja Länsiselli on jo kovaa vauhtia muuttumassa asunnoiksi. Mäelle on kaavailtu myös tornitaloa, funikulaaria, leipomoa, päiväkotia ja vaikka mitä. Toivon että Kakolanmäki säilyy jatkossakin arvokkaana, kaikille kaupunkilaisille avoimena ja sen synkkää historiaa kunnioittavana.

Kakolan uusi aika on alkanut.

Kirja menee Helmet-haasteen kohtaan 14 ( historiaa käsittelevä tietokirja).

Kirjailija: Rauno Lahtinen ja Anu Salminen
Kirja: Kakola (Sammakko, 2014)
Sivumäärä: 232
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★★