keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä



Olen monesti ennenkin kertonut että musiikki on minulle elintärkeä henkireikä. Blogissa (tietenkin) näkyy rakkauteni kirjallisuuteen, mutta loppujen lopuksi kaiken taustalla on musiikki. Se limittyy elämääni ja tapahtumiin niin tiiviisti, että oikeastaan kaikkeen kokemaani, myös kirjoihin, liittyy aina musiikkia. Joskus musiikki ja kirjallisuus kohtaavat konkreettisemmin. Tästä hienona esimerkkinä on kuuluisan luonnonfilosofin Henry David Thoreaun Walden.

Olen ollut kirjasta kiinnostunut jo pitkään ja listasin sen myös yhdeksi kirjavaihtoehdoksi Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen (olettehan jo tehneet koontipostaukset!). Tämän vuoden (2015, hetkisen vielä) maaliskuussa räjähti. Nightwish julkaisi uuden Endless Forms Most Beautiful -levynsä, ensimmäisen albumin, jossa laulajana on rautainen Floor Jansen. Levy osui ja upposi. Löysin uudelleen nuoruuteni suosikkiyhtyeen, joka oli mennyt mielestäni väärään suuntaan Anette Olzonin aikana. En ehkä olisi tajunnut innostua uudesta levystä ilman ystävääni, joka tiesi kertoa, miten uskomaton laulaja Floor on. Uuden levyn huuma ja nuoruuden bändirakkauden uudelleen lämpiäminen huipentui kesällä Oulussa (samaisen ystäväni kanssa) Nightwishin upeaan keikkaan. Mikä uskomaton livebändi ja ne kylmät väreet!

Voisin kirjoittaa ikuisuuksia Endless Forms Most Beautiful -albumista, sen kauniista luonnontieteellisyydestä, mahtipontisista sävellyksistä ja upeista lyriikoista. Jotta kuitenkin lopulta pääsisin asiaan, mainitsen nyt lyhyesti, että levyllä on My Walden -niminen kappale. Kappale on saanut innoituksensa tietenkin Walden-teoksesta ja näin ollen olen tullut ennätyksellisen pitkän johdantoni päätökseen. Aina käy näin, kun puhun musiikista. Sovimme ystäväni kanssa tuon keikan jälkeen, että kumpikin lukee Waldenin vuoden 2015 aikana. Silloin loppuvuosi tuntui pitkältä ajalta, mutta sain kirjan luettua viimeinkin loppuun tänään aamupäivällä, vuoden toiseksi viimeisenä päivänä.

Walden on kertomus siitä, mitä Thoreau koki, kun hän muutti 1840-luvulla kahdeksi vuodeksi mökkiin Walden-järven rannalle. Hän rakensi oman mökkinsä, hankki itse kaikki tarvikkeensa ja eli muutenkin yksinkertaista, luonnonläheistä elämää vailla perinteisiä yhteiskunnan mukavuuksia. Walden-teokseen Thoreau on koonnut aihepiireittäin kokemuksia tuosta ajasta. Mikään yksinkertainen listaus kokemuksista teos ei kuitenkaan todellakaan ole vaan se vilisee viittauksia muihin teoksiin, filosofeihin, merkkihenkilöihin ja aikalaisiin. Teoksen lukemista hidastikin melkoisesti suomentajan huomautusten yli viidensadan kohdan lista, mutta ilman listaa ei teos missään tapauksessa olisi auennut yhtä loistokkaalla tavalla.

Nykyihmisen mittapuulla elämä 1800-luvun puolivälissä vaikuttaa olleen kovin yksinkertaista verrattuna nykyaikaan. Silti Thoreau puhuu yksinkertaisemisesta ja osoittaa, että myös tuon ajan ihminen pärjäisi paljon vähemmällä. Hän sanoo suoraan: "Yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa!" ja kertoo mitä etuja on sillä, että vähentää elämästään haitallisia ja turhaa aikaa ja energiaa vieviä asioita. Tärkein näkökulma on luonnonläheisyys ja se, miten ihminen on menettänyt yhteyttään luontoon. Thoreau ei asunut erakkona, vaan hänen mökkinsä sijaitsi kylän laitamilla. Silti hän ei tarvinnut jatkuvaa yhteyttä muihin ihmisiin vaan koki onnea luonnon tapahtumien seuraamisesta. Kirjassa kuvailtavien eliöiden määrä on loputon ja myös eloton luonto saa osansa. Ihastuttavaa luettavaa luonnontietelijälle!

Walden on ennenkaikkea kaikkien yksinkertaisesta elämästä haaveilevien, downshiftaajien, Jäniksen vuoden ihailijoiden ja humanistisiakin pohdintoja arvostavien luontoihmisten raamattu. Se on älykäs, välillä hiukan yliromanttisuuteen ja turhalliseen mahtipontisuuteen taipuva monipuolinen kuvaus yhden miehen kokemuksista luonnon keskellä ja hänen maailmankuvastaan. Walden on innoittava teos ja vaikka en aiokaan (ehkä?) tehdä vatasia tai thoreau'ita, niin jotakin sen ajatuksista tahdon sisäistää ja koittaa pitää mielessäni tässä hullussa ja hektisessä maailmassa.

"Ainakin tämän opin kokeilullani: jos ihminen etenee luottavaisesti unelmiensa suuntaan ja pyrkii elämään elämäänsä niiden mukaisesti, hän saavuttaa menestystä, jota ei arkisempina hetkinään olisi osannut odottaakaan. Hän jättää joitakin asioita taakseen ja voittaa näkymättömiä rajoitteita. -- -- Mitä yksinkertaisemmaksi hän muuttaa elämänsä, sitä vähemmän mutkikkailta maailmankaikkeuden lait alkavat näyttää, eikä yksinäisyyskään tunnu enää yksinäisyydeltä, köyhyys köyhyydeltä tai heikkous heikkoudelta. Jos olettekin rakennelleet pilvilinnoja tyhjän päälle, työnne ei ole mennyt hukkaan, sillä ne ovat aivan oikeassa paikassa. Nyt vain luotte niille perustukset." s. 348

Kirjailija: Henry David Thoreau
Luettu kirja: Walden - Elämää metsässä (suom. Antti Immonen)
Alkuperäinen kirja: Walden, or Life in the Woods (1852)
Kustantaja: Kirjapaja
Kansi: Elina Warsta
Sivumäärä: 398
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

5 kommenttia:

  1. Minullakin tämä on ollut lukulistalla siitä asti kun viimeisin painos tuli suomeksi, hmömm, muutama vuosi sitten? Siitäkin huolimatta että olen kuvitellut tämän olevan tylsä, miltä nyt tämän kirjoituksesi luettuani ei enää tunnu ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Oih, minullakin tämä on lukulistalla ja nyt sait innostumaan uudelleen Waldenin suhteen :)

    VastaaPoista
  3. Elämää metsässä oli minulle 70-luvulla harras kokemus. Luin sitä kesällä kallion kolossa meren rannalla ja muistan vieläkin sen onnen tunteen mikä sitä lukemisen hetkeä valaisi. Semmoinen harmoninen yhtä luonnon kanssa-hetki se oli.

    Walden on ilmestynyt nimeen uudessa käännöksessä näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tilasin Leenan vinkistä itselleni joululahjaksi Thoreaun pienen teoksen Kävelemisen taito. On täysin mahdollista, että kunhan ensin luen nuo viisi kirjastosta lainaamaani kirjaa, ryhdyn kulkemaan Thoreaun opetusten mukaisesti. Metsässä kävelijöitä olen hiljaiseksi riemukseni nähnyt joulun seutuun enenevässä määrin.

      Tämä Marilen lukema 'raamattu' voisi osoittautua minulle turhan haasteelliseksi. Siitä voisi tulla ns. useamman kuukauden kirja.

      Poista
  4. Minulla on Walden parhaillaan luvussa ja olen kokenut sen lohdulliseksi luettavaksi tällaisena aikana, jolloin kaikki keskustelu tuntuu aina palautuvan rahaan. Thoreaun näkemys mielekkäästä elämästä on hieno ja pohtimisen arvoinen. Tosin Thoreau todellakin sortuu ajoittain hieman liian paatokselliseen saarnaamiseen. Varsinkin hänen ajatuksensa siitä, että ihmiset ovat aiheuttaneet köyhyyden ja kärsimyksen itse itselleen on melko ylimielinen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!