tiistai 24. helmikuuta 2015

Anne Brontë: Wildfell Hallin asukas

Yllättävän synkällä kirjalla on yllättävän hempeä kansikuva.
Terveiset lomalaiselta! Tätä lomaviikkoa voisi kutsua sekä hiihtolomaksi että talvilomaksi, mutta tietoa ei ole niin hiihtämisestä kuin talvestakaan, niin olkoon tämä nyt sitten ihan tavallinen loma. Olen ennenkin todennut, että ehdin loma-aikoina lukea vähemmän kuin arkiviikkoina, sillä loma-ajat ovat ainoa aika, jolloin ehdin elämään oikeaa arkeani, työviikot kun kuluvat toisella paikkakunnalla kaukana kaikesta varsinaisesta elämästäni. Suunnittelin etukäteen pitäväni lomallani lukumaratonin, mutta taidan jättää senkin nyt väliin. Sen verran mukava on tämä "oikean elämän" eläminen.

Tammikuussa luin Agnes Greyn ja lupasin postauksessani palata muihin lukemattomiin Brontëihin vielä tämän vuoden aikana. Kuume jäi päälle melkoisen voimakkaana ja Annen toinen kirja, hänen viimeiseksi teoksekseen jäänyt Wildfell Hallin asukas, olikin pakko hakea kirjastosta heti. Tarinan kertojana aloittaa mies, Gilbert Markham, joka kirjoittaa ystävälleen kirjeitä ja kertoo näissä kolkkoon ja autiona olleeseen naapuriin, Wildfell Halliin muuttaneesta mielenkiintoisesta ja erikoisesta naisesta sekä tämän pienestä pojasta. Mieskertoja yllätti minut perusteellisesti ja heti alusta saakka koin, että kirja on merkittävä ja hyvin poikkeuksellinen. Wildfell Halliin muuttanut asukas on Helen Graham, nainen joka tuntuu salaavan jotakin ja käyttäytyvän perin kummallisesti. Lopulta paljastuu, että Helen on paennut Wildfell Halliin juoppoa ja pahaa aviomiestään Arthur Huntingdonia. Teoksen keskiosa on Helenin päiväkirja niiltä ajoilta, kun hän ensin tutustui ja rakastui mieheensä ja vähitellen alkoi huomata tämän hirveän, turmiollisen, häikäilemättömän ja röyhkeän käytöksen.

Alkoholismin ja petturuuden kuvaus oli niin synkkää ja realistista, etten olisi ikinä uskonut kenenkään Brontën kynästä syntyneen näin mustaa tekstiä. Kun luin Anne Brontësta luettuani Agnes kotiopettajattaren, luin myös siitä, että Wildfell Hallin asukas -teoksen innoittajana on toiminut Brontën siskojen veli Branwell, joka kärsi pahasta alkoholismista. Tämä lisää teoksen synkkyyttä entisestään ja kenties romaanin kirjoittaminen onkin ollut Annelle tapa purkaa veljensä tapauksen tuomaa pahaa oloa.

Tarinassa on luonnollisesti opettavainen puolensa, mutta mikään moraalisaarna se ei kuitenkaan ole. Ennemminkin teos on feministinen kannanotto ja ilmeisesti Brontën aikalaisten on ollut vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että vaimo voisi jättää miehensä, vaikka millainen hirviö tästä miehestä olisikaan kuoriutunut. Teos on ollut monella tavalla edelläkävijä ja en voi olla ajattelematta sitä, millaista tuhlausta on, että tämäkin loistava kirjailijatar kuoli jo 29-vuotiaana. Nyt olen siis lukenut näiden kahden kirjan myötä koko Anne Brontën tuotannon. Listallani on Brontëja vielä Charlotten Shirley sekä Syrjästäkatsojan tarina. Shirley on omassa hyllyssäni ja taidankin lukea sen vielä kevään aikana, koukku on paha.

Kirjalija: Anne Brontë
Luettu kirja: Wildfell Hallin asukas (suom. Kyllikki Villa)
Alkuperäinen kirja: The Tenant of WIldfell Hall (1848)
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 494
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★

7 kommenttia:

  1. Minäkin pidin Wildfell Hallin asukas -teoksesta, kun sen aikanaan luin. Kansikuva ei tosiaankaan täysin kuvasta teosta.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, että pidit! Minulla tämä taas asettuu Bronten sisarusten parhaiden kirjojen joukkoon - heti Kotiopettajattaren romaanin jälkeen ;) Lukemista myös minulla odottaa Shirley ja Syrjästäkatsojan tarina, ensiksi mainittu nököttää jo hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan hieno oli! Minulla kärkisijalla on Humiseva harju ihan sen tunnelman vuoksi. Odotan noita kahta lukematonta paljon :)

      Poista
  3. Olen tämän joskus lukenut, mutta mielikuva melko hämärä! Oi, miten niin haluaisin lukea taas pitkästä aikaa Bronten sisaruksia! Erityisesti Syrjästäkatsojan tarinan perään olen haikaillut ja tämän jutun inspiroimana haluaisin mielellään lukea tämänkin uusiksi. Tuo on hyvä huomio, mitä sanot kirjan feministisyydestä. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi uusintakierrosta Brontën sisarusten parissa :)

      Poista
  4. Eksyin tänne toisen blogin kautta ja tuli vain mieleen noista Brontën sisaruksista, että Humiseva harju on kyllä yksi masentavimmista kirjoista ikinä ja melkoisen mustaa tekstiä :D En olekaan tainnut Humisevan harjun lisäksi lukea Brontën sisarusten kirjoista kuin Kotiopettajattaren tarinan, mutta ehkäpä lähiaikoina saan aikaiseksi..

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!