Sata suomalaista suosikkia -lista & Rosa Liksom: Hytti nro 6

Helsingin Sanomat järjesti kesällä kyselyn, jossa pyysi lukijoitaan nimeämään 2000-luvun parhaaat suomalaiset romaanit. Tuloksista koottiin sadan eniten ääniä saaneen kirjan lista. Syyskuussa suuri joukko kirjabloggaajia suoritti yhteishaasteen, jossa koko lista luettiin läpi yhteistuumin ja jokaisesta kirjasta myös blogattiin. Esimerkiksi Hannan blogissa on kerrottu lukuhaasteesta tarkemmin ja listattu kaikki postaukset.

Minä olen lukenut hävettävän vähän suomalaista kirjallisuutta ja etenkin uutta suomalaista kirjallisuutta. En kuitenkaan olisi uskonut, että listalta lukemieni kirjojen määrä olisi niin vähäinen, tällä hetkellä naurettavat 7 / 100! Lisäänkin tästä järkyttyneenä listan blogiini ja aion tutustua jatkossa myös suomalaiseen nykykirjallisuuteen.

Tahmatassu oli iskenyt kirjaston kirjan kanteen eikä rekvisiittakaan ole juna vaan bussi, mutta Hytti nro 6:ssakin on kaikki vähän rempallaan.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 äänestettiin varsin korkealle, se löytyy listalta sijalta viisi. Olen halunnut lukea kirjan jo pitkään, mutta jostakin syystä se on jäänyt. Olin lukenut kirjasta jo etukäteen niin paljon, että tiesin aika hyvin mitä odottaa. Yllätyin silti siitä, miten vahvasti Liksom kuvailee kuvaamansa maailman ja tapahtumat.

Suomalainen tyttö on matkalla junalla Moskovasta Ulan Batoriin. Tapahtuma-aikana on 1980-luku ja tapahtumapaikkana Neuvostoliitto. Hän saa hyttikaverikseen venäläisen, hävyttömän, toisinaan herkänkin, vodkaa jatkuvasti kittaavan nelikymppisen miehen. Matka on pitkä, hitaasti etenevä ja juna pysähtyy toisinaan pitkäksikin aikaa. Mies puhuu, tyttö vaikenee, vodka virtaa ja juna kulkee. Huurteiset suomaisemat vilisevät junan ikkunan takana ja tyttö ajattelee opiskelijaelämäänsä Moskovassa, mielisairaalassa olevaa poikaystäväänsä Mitkaa ja tämän äitiä. Toisinaan tilanne junan hytissä kasvaa siettämättömäksi ja tyttö ryntää hytistä ulos. Tytön ja miehen välille kuitenkin kehittyy hiljainen, hyväksyvä toveruus.

Hytti nro 6:sta on varmasti moni muukin kutsunut elämänmakuiseksi kasvutarinaksi ja neuvostomaailman tunnelmalliseksi kuvaukseksi ja niin kutsun minäkin. Liksom saa kirjan tuntumaan, näkymään ja ennen kaikkea haisemaan. Hän käyttää värikästä kieltä ja lyö tiskiin valtavan määrän adjektiiveja. Minä olen aina ollut hieman synestesiaan taipuvainen ja ehkä osittain sen vuoksi koinkin kirjan todella voimakkaasti väreinä. Hytti nro 6 oli vanhan valokuvan värinen, kellertävän ruskea. Ja se haisi sipulilta, suolakurkulta, hieltä ja vuosikausia vanhalta pölyltä junan penkeissä. Tämän lukukokemuksen tulen varmasti muistamaan vuosienkin päästä.

Kirjailija: Rosa Liksom
Luettu kirja: Hytti nro 6
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 187
Mistä hankittu: Kirjastosta
Missä ja milloin luettu: 5. - 7.11.2013
Arvostelu: ★★★