Virallisen Lukukuukauden toinen päivä! Tänään on luvassa maratoonaamista, joten tämä teksti saa toimia pienenä alkulämmittelynä. Jos muuten huomasitte taustakuvan vaihtuneen ja ihmettelette nyt, mitä se esittää, voin valaista asiaa. Se on luonnon oma taideteos, nimittäin muutama tuhat vuotta sitten kerrostunutta kauhajokelaista sedimenttiä.Olen lukenut Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi -yhteisniteen (Jenkkivuosi, Dear Sanna, Love Sam) ainakin kuusi kertaa, ehkä enemmänkin. Se on nuoruusaikani rakkain kirja, jota olen lukenut niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Tapa, jolla olen kirjaan tutustunut ja saanut sen hyllyyni on vähintäänkin huvittava. Sain nimittäin kirjan joskus pyhäkoulun ahkeruuspalkintona. Ei tämä kyllä mitään pyhäkoulukamaa mielestäni ole. Onhan siinä toki pohdintoja uskonnostakin, oman itsensä etsimistä. Tätä kirjoittaessa minuun iskee valtava halu lukea kirja uudestaan pitkästä aikaa. Kirjat, jotka ovat joskus olleet rakkaita, tuottavat toisinaan pettymyksen, kun niiitä lukee uudelleen vanhempana, mutta uskon että Sannan jenkkivuosi olisi minulle edelleen ihan yhtä ihana lukukokemus. Ja minusta tuntuu siltä, että tulen palaamaan kirjaan uudelleen vielä jonkin toisen kirjahaasteen päivän kohdalla... Veikatkaahan, mitä päivää tarkoitan!
Minunkin tekisi mieli lukea tuo kirja. En ole lukenut nuorten kirjoja tuskin ollenkaan. Nyt olisi jo aika!
VastaaPoistaKirja, jonka olen lukenut ainakin kolmesti on John Maxwell Coetzeen Maan sydämessä, englanniksi vielä parempi In the Heart of the Country.