keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

831. Treasure Island – Robert Louis Stevenson

Hehe, sanokaa nyt joku, etten ole ainut, jonka lompakon uumenissa matkustaa usein ihan kohtuuton määrä kolikkoja... No olipa rekvisiittaa omasta takaa!

En edes tiennyt/muistanut, että Robert Louis Stevensonin Aarresaari kuuluu 1001-listan kirjoihin, ennen kuin ystäväni päivitteli, miten en ole tätä kirjaa lukenut ja sanoi että se on todella hyvä (terkkuja vaan E ja kiitos vinkistä!). Oikeastaan itsekin vähän kauhistelin sitä, etten ole Aarresaareen aiemmin tarttunut, varsinkin kun kotipaikkakuntani kirjaston lasten- ja nuortenosaston kirjat tuli koluttua varsin hyvin läpi. Siellä oli muuten erikseen nuortenosasto, ehkä noin viisi hyllyllistä kirjoja, jotka joskus päätin lukea kaikki läpi aakkosjärjestyksessä alusta loppuun (osoitus siitä, että minulla on ennenkin ollut omituisia kirjoihin liittyviä päähänpinttymiä). En kuitenkaan päässyt projektissani kovinkaan pitkälle, sillä alkupäässä tuli heti vastaan jotain todella tylsää. Harmittaa, kun en muista mitä. Joka tapauksessa uskaltaisin väittää että yli puolet noista kaikista kirjoista tuli vuosien aikana luettua.

Mutta tosiaan, Aarresaari siis ei kuulu lapsena tai nuorena lukemiini kirjoihin ja näin ollen minulla oli valtava aukko yleissivistyksessä. Aarresaaren lukeminen olikin vähän samanlaista kuin Kummelien katsominen ensimmäistä kertaa tyyliin: "ai onkstääkin tästä!". Tarinassa ja sen hahmoissa oli paljon tuttua kenties sen vuoksi, että Aarresaaren vaikutus sitä seuraaviin seikkailu- ja etenkin merirosvokirjallisuuteen ja -elokuviin on ollut niin valtava.

Olisin luultavasti pitänyt Aarresaarta vähän tylsänä, jos olisin lukenut sen nuorempana. Huomioitavaa on se, että olen nyt vanhempana edelleen se ihminen, joka haukottelee toimintaleffoissa... Nyt kuitenkin osasin arvostaa Aarresaaren hienoa juonen kehittelyä, jännitteitä ja kohokohtia sekä mukavan humoristista kieltä. Enkä ahdistunut tappeluista, lukuisista ruumiista ja juopottelevista merirosvoista, kuten myös varmaan olisin lapsena tehnyt. Enpä olisi silloin tajunnut sitäkään, että Stevenson selkeästi viittaa alkoholin vaaroihin ja hiukkasen valistaa lukijoitaan hurjan seikkailutarinan varjolla.

Voin hyvin kuvitella, miten aina uudet pikkupoika(ja tyttö!)sukupolvet ovat inspiroituneet Aarresaaresta, leikkineet merirosvoja ja piirtäneet aarrekarttoja. Kieltämättä inspiroiduin itsekin, onneksi on keksitty geokätköily niin minun ei tarvitse lähteä etsimään kulta-aarteita trooppisilta saarilta papukaija olalla.

"Viisitoista miestä arkulla vainaan,
Jahhohhoo ja rommia pullo!
Loput otti piru ja ne kuolivat viinaan,
jahhohhoo, ja rommia pullo!" 
s. 208.



Kirjailija: Robert Louis Stevenson
Luettu kirja: Aarresaari (suom. Jukka Kemppainen)
Alkuperäinen kirja: Treasure Island
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1883
Sivuja: 320
Mistä hankin: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: Kesäkuu 2013
Arvostelu:  ★★★

4 kommenttia:

  1. Hih, hieno lavastusukuva! :) Olen ajatellut, että tämä on varmaan joku sellainen "tylsä poikien seikkailu juttu" (vaikka tiedänkin sen olevan aikamoinen klassikko), mutta tämä bloggaus sai kyllä kiinnostuksen heräämään Aarresaarta kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain rommipullo jäi puuttumaan kuvasta ;) Eipä nämä listan tylsät poikien seikkailukirjat tähän lopu, seuraavaksi pitää lukea varmaan Tarzan!

      Poista
  2. Mulla on paljon ulkomaalaisia kolikoita lompakossa. Täällä käyvä valuutta kyllä on ahkerassa käytössä. :D
    Pitäisi ehkä lukea tämä kirja. Sen Disneyn steampunk-version oon katsonut.

    VastaaPoista
  3. Ennen kuului yleissivistykseen lukea Aarresaari. Se oli jopa 1940-50 luvuilla kansakoulujen kirjastoissa.

    Mukavaa viikonloppua sinulle, Marile!

    ♥♥

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!