Sivut

lauantai 30. joulukuuta 2017

Keijo Leppänen: Kotitehtävä - Rakentajan ilot ja murheet


Teksti Keijo Leppäsen Kotitehtävästä saa ihan tarkoituksella olla tämän vuoden viimeinen virallinen kirjabloggaukseni. Voin jo nyt sanoa, että kun joskus (toivottavasti) vanhuksena kiikkustuolissa mietin mennyttä elämääni, vuosi 2017 tulee olemaan yksi ikimuistoisimmista monellakin tavalla. Aika harvoin sitä (jälleen toivottavasti!) tulee ostaneeksi tontin, purkaneeksi tontilta vanhan talon pois ja rakennuttaneeksi tilalle uuden.

Heinäkuussa marjat punersivat ja vanha talo katosi.
Kovin kiireinen vuosi on totta kai näkynyt myös blogissa vähäisenä postausmääränä ja etenkin siinä, että koen kokonaan tipahtaneeni pois blogiyhteisöstä, aikaa muiden blogien seuraamiselle kun ei ole ollut lainkaan. Kun katselen kalenteriani taakse päin, en yhtään ihmettele miksi tämä joululoma ja edes muutaman päivän joutilaisuus ja aikatauluttomuus (no joo, on tässä käyty kaatopaikalla ja muuta sellaista pientä) on tullut suureen tarpeeseeen. Tähän vuoteen ei kovin monta vastaavaa päivää ole mahtunut. Osastoreissua seuranneen parin viikon sairaslomankin aikana piti käydä asentamassa patolevyt ynnä muuta kovin järkevää "pientä puuhaa"...

Elokuussa maahan löytiin paalua.
Nyt kuitenkin alamme olla voiton puolella. Sisätyöt ovat meneillään ja muuttopäivään ei ole enää pitkälti aikaa. Muuttohan on sitten jo ihan lastenleikkiä tähän aiempaan vaiheeseen nähden. Kaikki itse rakennuttamiseen liittyvä on sujunut hirveän hyvin, siitä kiitos Design-talolle, johon päätyminen on osoittautunut nappivalinnaksi. Taistelut olemme käyneet tyystin muissa asioissa. Projekti on opettanut ainakin sen, että kaikki on mahdollista ja järjen voittamiseen ei parane mennä luottamaan. No, kaikki alkaa pian olla selvää ja kun muuttopäivä lopulta koittaa, on kaikki todellakin ollut vaivan arvoista.

Olemme suunnitelleet talon pohjapiirustuksen itse. Eniten päänvaivaa suunnitteluvaiheessa aiheuttivat pistorasioiden paikat. Melkoisesti aikaa käytin myös sisustusmateriaalien valintoihin. Jännityksellä odotan, miten kaikki toimii kun talo on valmis.
Syksyn epätoivon hetkiin luettavaksi sopi mainiosti Keijo Leppäsen Kotitehtävä, josta ystävämme vinkkasi talollamme käydessään. Talonrakentamisen kokeneet eivät turhaan varoittele tuttaviaan projektin vaikeudesta, hermojen ja rahojen ja pahimmassa tapauksessa jopa avioliiton menettämisestä. Mehän olemme päässeet helpolla, voin vain kuvitella mitä talon rakentaminen itse olisi, kun tässä teettämisessäkin on ollut hommaa arkityön ohella ihan riittävästi.

Syyskuussa pystytettiin elementit. Ja heti kun aluskate saatiin paikoilleen, alkoivat sateet, jotka vaan jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat.
Leppänenhän on tuttu uutisankkurina ja googlailu kertoi, että häneltä on julkaistu monta romaania, tämä lukemani Kotitehtävä vuonna 2007. Siinä Leppänen kertoo tarinan siitä, miten hän tuli ostaneeksi tontin ja rakentaneeksi tontille kivitalon. Leppänen teki huomattavasti enemmän itse kuin me, mutta kovin monet vaiheet hänen projektissaan ovat tulleet tutuksi myös meille.

Erityisesti samastuin miehen tuskaan linjapukkien rakentamisesta. Että miten näin tärkeä tehtävä voidaan sälyttää sellaisen harteille, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä hän on tekemässä. Meillä linjat pitivät paikkansa ja talo tuli juuri siihen mihin pitikin (tämäkään tehtävä tosin ei lopulta ollut vain meidän harteillamme vaan saimme apua merkinnöissä), Leppäsellä kävi vähän huonommin. Monta muutakin hommaa meni miehen projektissa enemmän tai vähemmän pieleen, mutta niin vain talo vähitellen nousi ja ongelmat voitettiin. Leppäsen kirja onkin parhaimmillaan vertaistukea, vaikka vastaan tulisi miten pahoja ongelmia tahansa, ne on tehty voitettaviksi ja lopputulos palkitsee.

Lokakuussa tuli takka.
Vertaistuen lisäksi kirja antaa suoria neuvoja rakentamista harkitsevalle (jotka tosin kohdallani tulivat liian myöhään).  Osa vinkeistä liittyy käytännön asioihin ("Ole ylpeästi hanslankari" tai "Älä kilpailuta itseäsi ja kauppiasta hengiltä"), osa rakentamisen henkiseen puoleen ("Naura itsellesi ja naurata muita" tai "Muista, että vuosi on lyhyt aika ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.") Kotitehtävä oli siis sisällöltään sekä hyödyllinen että viihdyttävä saman kokeneelle. Siitä en osaa mennä sanomaan, olisiko kirja viihdyttänyt lukijaa, jolla ei ole vastaavia kokemuksia.

Pitkin syksyä maalattiin aina, jos kelit sallivat.
Kirja herätti myös sellaisen ajatuksen, että oma projekti pitäisi taltioida vähintäänkin muistikirjan kansien väliin. Kuvia on otettu noin miljoona, joten niiden kautta jokainen (tuskainen, epätoivoinen, onnellinen, iloinen, riemukas jne.) vaihe on helppo palauttaa mieleen. Monet ovat pitäneet rakennusajasta blogia, siihen minulla ei olisi mitenkään riittänyt energiaa. Takana alkaa olla kuitenkin melkoisen ainutlaatuinen tapahtumaketju elämässä ja tästähän vasta seikkailu alkaa! Omakotitaloasumisessa on se "hyvä" puoli, että tyhjiötä projektin päättymisestä ei varmastikaan pääse syntymään, kotitehtävät jatkuvat, sillä omassa pihassa ja talossa riittää aina jotakin pientä puuhaa.

Joulukuussa talo on jo oikea talo. Ja on saanut välillä hiukan luntakin katolleen.
Tämän tekstin myötä toivottelen jo kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018, tulkoon siitä vielä entistäkin parempi! Palaan vielä huomenna paketoimaan lukuvuoden 2017, joka oli suppeampi kuin aiemmat vuodet mutta sisälsi silti melkoisia helmiä.

Kirjailija: Keijo Leppänen
Luettu kirja: Kotitehtävä - Rakentajan ilot ja murheet (Otava 2007)
Sivumäärä: 204

4 kommenttia:

  1. Vau! Mietinkin, että jännä lukuvalinta, mutta se sai selityksensä täällä. Onnea ihan hurjasti talon valmistumiselle jo pian - ja sille, että muutto alkaa olla lähellä!

    Talon rakentaminen tai rakennuttaminen on varmasti melkoinen urakka... Me mietimme sitä joitakin vuosia sitten, mutta päädyimme ostamaan valmiin, silloin noin kymmenvuotiaan talon. Se oli meille hyvä ratkaisu, vaikka aina joskus sitä pohtii, miten itse rakennuttamalla olisi saanut vaikkapa mieluisat laatat kylppäriin tai kauniimman takan (teille tulee ihana!). :D

    Kaikkea hyvää vuodelle 2018 - pian omassa talossakin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Katja! <3 Tuossa itse suunnittelussa on vaan se huono puoli, että jos valinnat eivät miellytäkään, ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään ;) Siitä olen ihan vakuuttunut, että pistorasiat ainakin ovat väärissä paikoissa vaikka olisi vuoden verran niiden paikkoja vekslannut. Mutta samaa mieltä olen siitä, että meidän takkamme on ihana! En malta odottaa, että pääsen sytyttämään siihen tulet ja lukemaan kirjaa omassa olohuoneessa takkatulen loimussa <3

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin ja erinomaisen hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Suketus ja samoin ihanaa uutta vuotta! <3

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!