sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Margaret Mazzantini: Älä liiku


Takaisin perusasioiden pariin: pitkästä aikaa kirja 1001-listalta! Olen pitkään jumittanut projektissani paikallani ja havahduin taas siihen, että neljäsosa eli 250 luettua teosta on kovin lähellä. Olisi mahtavaa saada tuo raja saavutettua vielä tämän vuoden puolella.

Tosin tänä vuonna on vielä vähäsen muutakin hommaa, että suuria paineita ei parane ottaa. Ensi perjantaina on talomme elementtien toimituspäivä, sitten tämä yli vuoden jatkunut taloprojekti konkretisoituu, kun talomme pitäisi nousta päivässä tai parissa harjakorkeuteen. Hullulta tuntuu, että puolen vuoden päästä muuttopäivä alkaa olla todella lähellä!

Listaprojektini on tutustuttanut minut upeisiin unohtuneisiin helmiin ja hienoihin klassikoihin, joita en välttämättä olisi muuten lukenut. Toisaalta se on myös saanut aikaan sen, että olen lukenut koko joukon yhdentekeviä, kummallisia, kurjia ja myös inhottavia kirjoja. Älä liiku kuului lukukokemuksena valitettavasti noiden inhottavien kirjojen joukkoon.

Älä liiku on tarina Timoteosta, joka työskentelee kirurgina. Hänellä on 15-vuotias tytär Angela, joka tuodaan Timoteon sairaalaan pahasti skootterionnettomuudessa loukkaantuneena. Timoteo alkaa kertoa loukkaantuneelle ja tajuttomalle tyttärelleen elämänsä tarinaa ja samalla Angelan vanhempien tarinaa. Timoteo kertoo että hänellä on ollut rakastajatar, Italia-niminen nainen, jonka Timoteo on ensi tapaamisella raiskannut. Timoteo on menneisyydessään tasapainoillut Italian ja vaimonsa Elsan välissä ja selviää, että mikäli Angela ei olisi ilmestynyt Timoteon elämään, olisi päätös voinut olla toisenlainen.

Kirja sai minut voimaan pahoin. Loukkaantuneiden aivojen kuvailu ja Timoteon seikkailut sikailut olivat inhottavan fyysinen yhdistelmä ihmiselämän synkkiä puolia. Elegia kertoo, että alkoi pitää Timoteosta tämän moraalittomista puuhista huolimatta. Mari A  taas totesi, että teki mieli potkia jahkailevaa miestä persauksille. Minä taas inhosin miestä alusta loppuun ja on pakko allekirjoittaa tämä jälkimmäinen näkemys siitä, että Timoteo olisi kaivannut kunnon ravistelua.

Tiedän toki, että ei Mazzantinin kirja turhaan tälle listalle ole päätynyt. Hänen kirjoitustyylinsä on kaunis ja maalaileva, jollakin tavalla poikkeuksellinen fyysinen myös muilta kuin noilta ihmisen fyysisyyteen liittyviltä osin. Taas kuitenkin huomasin sen, että olen lukijana varsin vaativa. Jos en pidä tarinasta ja henkilöistä, on aivan sama, miten kauniisti kirja on kirjoitettu. Ällötti alusta loppuun.

Älä liiku liittyy osaksi inhokkiryhmääni, yhden tähden kirjoja, jotka löytyvät blogistani täältä. Näistä taitaa löytyä jo selvä kaava, ainakin Älä liiku käsitteli melkoisesti samoja teemoja kuin vaikkapa Kureishin Lähtö tai Jelinekin Pianonsoittaja. Ei todellakaan minun juttuni. Väkisinkin mietin, montako tällaista kirjaa mahtuu vielä noihin lukemattomiin 762 kirjaan. Ehkä on parempi, etten tiedä. Onneksi minulla on nyt meneillään myös yksi todellinen helmi, jonka löysin listalta sattumalta, siitä lisää sitten hieman myöhemmin.

Helmet-haasteessa  laitan kirjan kohtaan 40, kirjailija on mielestäni riittävän erilaisesta kulttuurista.

Kirjailija: Margaret Mazzantini
Luettu kirja: Älä liiku (WSOY 2004, suom. Helinä Kangas)
Alkuperäinen kirja (Non ti muovere, 2001)
Sivumäärä: 329
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★

6 kommenttia:

  1. Lueskelin tätä joku aika sitten vähän matkaa mutta ainakaan silloiseen lukufiilikseen tämä oli turhan maalailevaa: sinänsä minulle käy ihan hyvin ärsyttävät hahmot ja ällöttävyyskin (ja fyysisyyttä pidän usein positiivisena piirteenä kirjoissa) joten sen puolesta ei ole ongelmia, ja varmaan palaan tämän ääreen jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein alkoi itseänikin huvittaa, että tässä mollaan fyysisyyttä kovasti ja juuri äskettäin hehkutin vaikkapa kovin fyysistä Westöä... Tietynlaista hahmojen ärsyttävyyttä en vain näemmä pysty antamaan anteeksi. Kovin maalaileva tämä tosiaan oli, ehkä toisenlaiseen lukufiilikseen olisi sopinut minullakin paremmin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Toivottavasti en pelästyttänyt, on tästä moni varmasti pitänytkin.

      Poista
  3. Ai kamala mikä keskustelu blogini kommenteissa :D Mutta juu, tämä kirja teki melkoisen vaikutuksen (en oikein edes ymmärrä miksi), koska se on vieläkin melko hyvin mielessäni. Timoteo on pelkuri, mutta toisaalta minun kävi häntä sääliksi (ja ehdottomasti hän olisi kaivannut potkua perseelleen). Kirjan pohjalta on muuten tehty elokuva, josta muistan myös pitäneeni, vaikka tyylisuunta on kaikkea muuta kuin "minua".

    Mutta makuasioita nämä ja oli todella mielenkiintoista lukea sinun kokemukseksi tästä kirjasta, vaikka erilaiset ovatkin kuin omani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh samaa naureskelin, kunnon draamaa :D Tavallaan ymmärrän miksi tämä teki sinuun vaikutuksen, olihan se kerronnaltaan aika poikkeuksellinen. Minulta ei herunut Timoteolle sääliä tai sympatiaa, tiedän olevani tiukkis :) Ai tästä(kin) on leffa, se voisi olla mielenkiintoista joskus katsoa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!