sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Margaret Drabble: Loistava tulevaisuus



Aika kiitää niin, ettei mukana tahdo pysyä. Päivät ovat jo niin pitkiä, etten meinaa tajuta lähteä töistäkään ajoissa. Aivot väittävät, että jos on vielä valoisaa, kellon on oltava vielä lähellä puoltapäivää. En voi oikeastaan väittää, että olisin ollut niin kiireinen, etten olisi ehtinyt bloggaamaan. Olenhan tässä välissä muun muassa katsonut kaikki kolme Skam-sarjan tuotantokautta Areenasta. Tuo norjalainen nuortensarja on nyt kaikkien huulilla ja vei kyllä minunkin sydämeni ihan totaalisesti. Aitous viehättää tässä ulkokultaisessa instagram-yhteiskunnassa, se taitaa olla syy sarjan suosioon?

Tärkein syy, miksi en ole blogannut on se, että ei ole ollut blogattavaa. Olen kyllä lukenut, mutta lukemani kirja on sen verran pitkä, ettei se ihan heti lopu. Nimittäin! Tähän väliin rummun pärinää. Olen lopultakin loppusuoralla Sodassa ja rauhassa! Ja olen sitä paitsi viihtynyt kirjan seurassa ihan hyvin. Parisataa sivua on enää jäljellä, sitten pääsen kertomaan teillekin, miten onnistuin ja mitä mieltä olen tuosta klassikosta.

Alkuvuodesta aloitin Margaret Drabblen Loistavaa tulevaisuutta, joulun jälkimainingeissa kuten kuvasta näkyy. Satuin törmäämään kirjaan jossakin ja luin, että sen tarina alkaa uudenvuodenjuhlista. Mikäs sen parempi valinta vuodenvaihteen kirjaksi siis.

Kirjan alku olikin lupaava. Tarina alkaa uudenvuodenjuhlista, joissa juhlistetaan 1970-luvun päättymistä ja siirtymistä 80-luvulle. Alussa esitellään päähenkilöt, kolme naista Alix, Esther ja Liz, epävarmuuksineen, neurooseineen, unelmineen kaikkineen.

Kirja alkoi kuitenkin hyvin nopeasti puuduttaa. Kirjan lauseet olivat tarkoituksellisen pitkiä, rasittavia ja välillä myös ärsyttäviä. Mutta sitten kuitenkin kirjalla oli myös hetkensä. Inhimillisyys, ajan kuluminen, ihmisen vanheneminen, menetetyt haaveet ja uudet toivot, kaikki tuo tuntui kuitenkin niin aidolta ja tutulta, että kirjaa luki toisinaan ihan mielellään. Silti oli jo helmikuu, kun sain kirjan lopulta luettua loppuun. Ongelmana taisi lopulta olla se, että kirja tuntui voimakkaasti sukupolviromaanilta. Olen itse syntynyt kirjan kirjoitusvuonna 1987 ja jotenkin varhaiskeski-ikäisten kokema 80-luku ei oikein koskettanut henkilökohtaisella tasolla.

En siis ollut mukavuusalueellani, mutta jonkin verran positiivisen puolelle tämä lukukokemus kuitenkin taisi jäädä. Kirja kertoi tosiaan tavallaan myös ikääntymisestä, siksi kuittaan Helmet-haasteen kohdan 39. Loppuun vielä esimerkki siitä, miksi lukeminen oli puuduttavaa. Sisältö oli ihan kiinnostavaa, mutta rakenne rasittava:

"Juuri näinä vuosina nähtiin mellakoita kaupunkien keskustoissa, rotumellakoita Brixtonissa ja Toxtethissa, lisääntyvää työttömyyttä ja mellakoimatonta synkyyttä; juuri näinä vuosina koettiin pieni sota Falklandin saarilla (melko paljon ihmisiä kuoli) ja Falkland-tekijä politiikassa; juuri näinä vuosina uusi poliittinen puolue julisti rohkeasti yrittävänsä löytää tien ulos luokkaristiriitojen umpikujasta; juuri näinä vuosina oudot resuiset korppikotkamaiset harmaat ja mustat muovinriekaleet alkoivat kerääntyä Britannian puihin; juuri näinä vuosina epämääräisen näköiset ja epämääräisestä aineesta tehdyt kertakäyttöiset pikaruokarasiat alkoivat lisääntyä Britannian kaduilla ja etupuutarhoissa ja alkikuluissa ja pensasaidoissa. Jotkut alkoivat väittää että pikaruuan sisältämät myrkylliset aineet tekivät kansakunnan hulluksi; toiset syyttivät sen synnyttämiä roskia. Hieman vakavampi epidempi nimeltä aids herätti kansakunnassa kauhua, vainoharhaisuutta ja kuolemanpelkoa."

Ja niin edelleen. Tuo kappale jatkuu vielä ainakin kymmenen rivin verran.

Margaret Drabble, Loistava tulevaisuus (The Radiant Way 1987), suom. Eva Siikarla, 434 sivua, lainattu kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!