torstai 27. lokakuuta 2016

Sata maailmanhistorian parasta bändiä, osa 3 (sijat 71.-80.)

Kuva viime kesältä Rockavariasta. Tähänkin tilaisuuteen palaan myöhemmin...
Kolmas osa bändilistauksesta on täällä! Aiemmin olen listannut sijat 90.-81. ja sijat 91.-100.
Tällä kertaa juttu saa olla ilman bändikuvia, olen nimittän junassa ja hermoni eivät riitä kuvien lataamiseen.

80. Edu Kettunen

Edu Kettunen taitaa olla kaikille tutuin Lentäjän pojallaan. Hänen kappaleistaan minulle kuitenkin ehdottomasti rakkain on toinen lentoaiheinen biisi, Kadonnut lennolla. Kappale oli jollakin muinaisella bonus-cd:llä ja se iski heti ensikuuntelulla (voi bonus-cd:t, niiden kautta tutustuin ja rakastuin mm. Donkkareihin!). Kettusen lyriikoissa ja sävellyksissä on herkkyyttä, joka välittyy kuulijalle täysin poikkeuksellisella ja ihon kananlihalle nostattavalla tavalla. Hänessä kiehtoo myös persoona, Kettunen ei ennen viime vuosia ole juuri keikkaillut. Lahti-kesänäni vuonna 2012 Kettunen olisi ollut legendaarisessa Möysän Essossa keikalla ja vielä tänäänkin harmittelen, miksi en uskaltanut mennä paikalle ja vähät välittänyt seuran puuttumisesta.

Maa: Suomi
Vuodet: n. 1980 -
Paras albumi: Elävien maassa
Poiminta tuotannosta: Kadonnut lennolla

79. The Corrs 

Voi ysäri ja ysärin irkkubuumi! Riverdance ja tietenkin The Corrs. Only When I Sleep oli lähellä joutua puhkikuluneeksi nuoruudessani (apua, taisin olla vielä ala-asteella!), mutta edelleen se kuulostaa superhyvältä. Siksipä bändi löytyy listaltani näinkin ylhäältä, vaikka se ei nykyisin aktiivikuuntelussani soikaan.

Maa: Irlanti
Vuodet: 1996-
Paras albumi: Talk On Corners
Poiminta tuotannosta:  Only When I Sleep


78. The Clash

The Clash on aika paljon sukua Sex Pistolsille ja Ramonesille, mutta ei sitten kuitenkaan. Clashin musiikki on melkoista sekametelisoppaa, ehdottomasti uudistavaa ja ehdottoman nautittavaa. 

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1976-1985
Paras albumi: London Calling
Poiminta tuotannosta: I Fought The Law
 
77. Creedence Clearwater Revival

CCR:stä tulee nykyisin ensimmäisenä mieleen vastikään eläkkeelle jäänyt työkaverini, jonka kanssa kävin Vaasassa asuessani työväenopiston kitarakurssilla. Kurssin opettaja oli kovasti mieltynyt CCR:ään ja tästä tuli meille yleinen vitsi, että taas mennään soittelemaan vähän CCR:ää, vaikka toki siellä muutakin soiteltiin. Eipä sillä, CCR sopii loistavasti kitaralla soitettavaksi ja mukana hoilattavaksi.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1967-1972
Paras albumi: Cosmo's Factory
Poiminta tuotannosta:   Up Around the Bend

76. Kent

Oj Kent, jag älskar dig! Minulla on jostakin syystä sellainen mielikuva, että on jotenkin tosi epäcoolia fanittaa Kentiä. Olisikohan kielikysymys, joka juontaa juurensa jostakin pakkoruotsintunneilta? No, onneksi musiikin suhteen en ole koskaan välittänyt mikä on muodikasta ja olen fanittanut Kentiä jo yli vuosikymmenen. Nyt surkastuneilla ruotsintaidoillani voisikin olla ihan aiheellista ottaa bändin levyt tehokuunteluun samalla lyriikoita lukien. Kärleken väntar on niitä harvoja ruotsinkielisiä biisejä, jotka osaan ulkoa ja joiden sanat (suurimmaksi osaksi) ymmärrän. Kentiä olen soittanut paljon pianolla ja moneen kappaleeseen on senkin vuoksi tullut poikkeuksellisen tiivis side.

Maa: Ruotsi
Vuodet: 1990-2016
Paras albumi: Vapen & ammunition
Poiminta tuotannosta:   Kärleken väntar

75. Korpiklaani

Korpiklaanin olen löytänyt kunnolla mieheni kautta. Mahtava bändi, jolla on yllättävänkin monipuolinen tuotanto. Rakastan suomalaisesta kansanperinteestä kumpuavia vaikutteita ja vaikkapa Kalevala on selvästi bändin musiikissa läsnä. Mutta myönnetään, parhaimmillaan bändi on Vodkan kaltaisissa äijäilybiiseissä. Kesällä Saksassa rockfestareilla oli muuten ilahduttavaa nähdä, miten paljon baijerilaisen metalliväen päällä näkyi Korpiklaani-paitoja!

Maa: Suomi
Vuodet: 2003-
Paras albumi: Karkelo
Poiminta tuotannosta:  Paljon on koskessa kiviä

74. Sentenced

Sentenced on keskimäärin vähän liian laimeaa minulle ollakseen huippubändien joukossa, mutta onhan tämä nyt hyvänen aika ihan mahtava yhtye. Etenkin vanhempi tuotanto, vaikka usein kai ajatellaan että Sentenced pääsi kunnolla vauhtiin vasta uudempien melodisten levyjen myötä. Monista Sentencedin uudemmista biiseistä tulee mieleen HIM, jonka suosiota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Yhteistä bändeille on ainakin se, että vaatii pokkaa tehdä biisejä, joissa kuolemasta ja itsemurhasta lauletaan niin suoraan. Sillä aina joku haluaa tahallaan väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä.

Maa: Suomi
Vuodet: 1989-2005
Paras albumi: North From Here
Poiminta tuotannosta: Awaiting the Winter Frost

73. Bad Religion

Muistan lukeneeni määritelmän, että Bad Religion soittaa melodista hardcore-punkia. Se jo määritelmänä kuulostaa juuri täydelliseltä minulle, ei siis ihme että tykkään bändistä ja monista sen kaltaisista niin paljon. Melodisuus tekee biiseistä helpompia ja tarttuvampia (ja usein myös kanssakuulijaystävällisempiä) kuin "perinteisempi" hardcore on. Bad Religionilla on aika paljon myös sanottavaa, joskus ehkä liikaakiin. Iskevää ja älykästä musiikkia, tykkään.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1979-
Paras albumi: Against the Grain
Poiminta tuotannosta:  Lähestyvän joulun kunniaksi!

72. Bon Jovi

Kuka ei tykkäisi Bon Jovista! No, aika moni. Mutta minulle bändi on ollut aina hyvinkin mieluinen. En enää muista mikä kappale oli kyseessä, mutta muistan rakastuneeni Bon Jovin musiikkiin kertaheitolla, kun näin jonkun heidän videonsta Lista-ohjelmassa. Kovin vanha en silloin ollut.

Bon Jovi on hyvänmielen rokkia olematta liian helppoa ja liian itsestäänselvää. Uutta Bon Jovia en valitettavasti oikein jaksa kuunnella. En tiedä onko ongelma niinkään musiikissa kuin nostalgian puuttumisessa. Joka tapauksessa jos tekisin listausta parhaista biiseistä parhaiden bändien sijaan, löytyisi Bon Jovia huomattavasti tätä sijaa korkeammalta.

Maa: 1983-
Vuodet: Yhdysvallat
Paras albumi: Slippery When Wet
Poiminta tuotannosta:  You Give Love a Bad Name, tietenkin!


71. Uriah Heep

Uriah Heep on hauska bändi siitä, että 80-prosenttisesti keskustelut yhtyeestä menevät jotenkin niin, että ai mikä uriahhiippi? No kyl sä tiiät, se iisiliving siinä mainoksessa? Ai SE!

Bändi saa tietysti plussaa jo ihan nimensä perusteella, vaikka suhteeni Dickensiin onkin vähintäänkin ongelmallinen, mutta tärkein syy fanitukselleni on bändin ainutlaatuinen soundi. Kappaleet ovat usein varsin yksinkertaisia, mutta niissä on mahtava pohjaväri ja hienoja bassokulkuja. Niitä on kiva myös soittaa kitaralla (vertaa CCR) joka aina avittaa bändien nousua suosikkilistalleni. Viime vuosina yhtye on käynyt Suomessa useastikin, mutta en ole vielä päätynyt heidän keikalleen, toivottavasti joskus vielä.
 
Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1969 -
Paras albumi: Valtavasta tuotannosta en osaa valita yhtä
Poiminta tuotannosta:  Lady in Black

Sellaista tällä kertaa! Löytyikö suosikkeja tai inhokkeja joukosta?  Seuraavassa osassa alankin päästä jo niihin bändeihin, joista jaksan jauhaa suu vaahdossa päivä- ja yökaudet. Stay tuned!

2 kommenttia:

  1. Kaikki ovat niminä tuttuja, mutta Corrsista muistan lähinnä vain nimen ja promokuvan ja pari muutakin rajoittuu yksittäisten kappaleiden tuntemiseen...
    Ryhmästä suosikiksi nousee Clash, juuri siksi että perusluonteinen punk-kaava laajennetaan niin moneen suuntaan, ja London Calling on huippulevy.

    Korpiklaania arvostan mutta mutta olen pitänyt enemmän naapurustossaan olevista yhtyeistä kuten Moonsorrow tai Poropetra (tai Niiles-Jouni Aikio).

    VastaaPoista
  2. Kent! Suurimpia suosikkejani nimenomaan sanoitusten vuoksi. Juuri perjantaina 28. päivä päätin kirjamessuiluni menemällä kuuntelemaan Kentin jäähyväiskonsertin. Oli upea, ei voi muuta sanoa. FF ja Pärlor ovat erityissuosikkejani hienosta vanhemmasta tuotannosta, mutta konsertti sai tykästymään todella paljon myös uudempaan tuotantoon, varsinkin kappaleeseen Egoist.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!