lauantai 31. joulukuuta 2016

Lukuvuosi 2016 paketissa

En lukenut kuvan kirjoista tänä vuonna yhtäkään. Oikean reunan aarteen, jo lapsena ihailemani vihreän öljylampun, sen sijaan sain mummultani tänä vuonna. Se pääsi heti kunniapaikalle, Dostojevskin ja Hugon viereen.

Ajan kiitäminen hämmästyttää minua jatkuvasti ja enenevissä määrin. Ihan vasta äsken oli edellinen uusi vuosi! Hämmästyttävintä on se, että tämä on jo blogihistoriani neljäs vuosipaketointi. Aiempina vuosina olen tehnyt osavuosikatsauksia, mutta tämä vuosi on ollut poikkeus. Yhtään koontia ei ole ilmestynyt, vaan kaikki on nyt tässä.

Vuosi 2015 on paketoitu täällä.
Vuosi 2014 on paketoitu täällä.
Vuosi 2013 on paketoitu täällä.

Vuosi 2016 on ollut ehkä elämäni toiseksi rankin vuosi mutta samalla yksi parhaista. Sain unelmatyöpaikan, koin elämäni pahimman flunssan, näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, koin taianomaisia hetkiä Baijerissa. Näin ensimmäistä kertaa monta suosikkibändiäni (mm. Rammstein, Anthrax, Slayer, Five Finger Death Punch). Hypin kaatosateessa likomärkänä mutta valtavan onnellisena Sabatonin keikalla Münchenissa ja Flogging Mollyn keikalla Seinäjoella. Provinssissa rakastuin lopullisesti myös Mokomaan. Oli yhdet häät ja yhdet hautajaiset. Sairastelin ja sain lopulta helpottavan diagnoosin. Aloitin omakotitaloprojektin suunnittelun, koin ennen kokematonta ihmisen pahuutta mutta myös hyvyyttä, olin stressaantuneempi mutta välillä myös onnellisempi kuin ikinä. Etsin 160 geokätköä ja kävin salilla 110 kertaa. Lenkkeilin lukemattomia kilometrejä luonnossa ja kaupungissa. Tein hulluna töitä ja koin jatkuvaa onnea siitä, että saan tehdä työtä, jonka koen niin omakseni.

Kirjavuodesta uhkasi tulla aika tylsä, mutta se parani loppua kohden ja näin jälkikäteen katsottuna luin todella paljon ja todella hyviä kirjoja. Suurta määrää selittää ennen kaikkea suuri äänikirjojen ja e-kirjojen määrä. Listaprojektit etenivät huonommin kuin aiempina vuosina, mutta silti yllättävän mukavasti, kun ottaa huomioon muun elämän kiemurat.

Tässä siis katsaus kirjalliseen vuoteeni 2016. Innolla odotan mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Ainakin se voisi sisältää hiukan enemmän myös seesteisiä hetkiä kuin vuosi 2016, vaikka aika haipakkaa tulee myös ensi vuosi olemaan. Jotenkin minulla on kuitenkin tunne, että nämä ovat juuri niitä vuosia, joita vanhana tulee muistelemaan lopulta lämmöllä.

Tammikuu

Aloitin vuoden työttömänä mutta onnellisena siitä, että sain olla kotona Turussa. Harrastin paljon ja näemmä myös luin paljon. Hytisin kovissa pakkasissa.

1) Lehtolainen: Ennen lähtöä (äänikirja)
2) Hietamies: Yösyöttö
3) Lindstedt: Oneiron
4) Sherlock Holmesin seikkailut
5) Lehtolainen: Veren vimma (äänikirja)
6) Chang: Villijoutsenet
7) Lehtolainen: Rivo satakieli (äänikirja)
8) Emile Zola: Nana (e-kirja)
9) Hietamies: Tarhapäivä
10) Lahtinen & Salminen: Kakola - vankilan tarina
11) Tintti neuvostojen maassa (sarjakuva)
12) Tintti Afrikassa (sarjakuva)
13) Manninen&Raivio: Punavuoren keisarinna
14) Wolf: Erään naisen elämä
15) Lewis: Velho ja leijona

Tammikuun tajunnanräjäyttäjä:



Helmikuu

Työttömyys jatkui vielä helmikuun ajan. Kävin salilla 30 kertaa eli aika usein, kun ottaa huomioon, että helmikuussa oli 29 päivää. Kuun puolivälissä kävin soveltuvuuskokeissa Tampereella ja voisi todeta, että loppu on historiaa. Oli talvi, kylmää ja pimeää.

16) Lehtolainen: Väärän jäljillä (äänikirja)
17) Jokinen: Kuolevaksi julistettu (äänikirja)
18) Hyysalo: Fight Back
19) Handke: Vasenkätinen nainen
20) Weir: Yksin Marsissa
21) Sinisalo: Kätketyt
22) Ballard: Uponnut maailma
23) Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (äänikirja)
24) Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (e-kirja)
25) Guillou: Pahuus
26) Lehtolainen: Rautakolmio (äänikirja)
27) Huxley: Uljas uusi maailma

Helmikuun paras idea, kirjahyllyn aarteiden esittely blogissa:



Maaliskuu

Maaliskuun alussa aloitin unelmatyössäni, siirryin arkipäiviksi Seinäjoelle. Olin flunssassa, kun työ alkoi, enkä parannellut sitä rauhassa ja ehkä sen seurauksena vähän myöhemmin sairastuin aikuisikäni pahimpaan flunssatautiin. Kuumetta oli monta päivää 40 astetta, nielussa paha tulehdus ja olin kehnossa kunnossa. Tarinasta opin sen, että kun on kipeä, on levättävä. Luin hämmästyttävän monta kirjaa ottaen huomioon, miten hektinen tuo kuukausi oli.

28) Tournier: Keijujen kuningas
29) Stevenson: Kidnappaus kannella
30) McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
31) O´Brien: Kolmas konstaapeli
32) Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
33) McCoy: Ammutaanhan hevosiakin
34) Grosshmith: Ei kenenkään päiväkirja

Maaliskuuta kuvaava facebook-päivitys:



Huhtikuu

Huhtikuussa hektisyys alkoi näkyä, saldona vain kaksi kirjaa (joista toisesta en muista mitään) ja yksi äänikirja.

35) Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
36) McCabe: Pikku teurastaja
37) Lehtolainen: Surunpotku (äänikirja)

Huhtikuun mysteeri, kokonaan unohtunut kirja:



Toukokuu

Toukokuukin oli kiireinen. Kuukauden lopussa lähdimme juhlimaan miehen 30-vuotispäivää Müncheniin. Ajelimme autobaanalla (= mies ajoi, minä kiljuin vieressä), näimme Alpit ja sinisempää vettä kuin koskaan ikinä missään ja koimme saksalaisella tehokkuudella järjestetyt festarit. Huippumatka, yksi parhaista! Kirjoja luin vain kolme, mutta yksi niistä oli sitäkin isompi, monellakin tavalla, Knausgårdin viimeinen Taisteluni.

38) Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
39) Knausgård: Taisteluni kuudes kirja
40) Kureishi: Esikaupunkien Buddha

Toukokuun paras hetki, silkkaa onnea!:



Kesäkuu

Kesäkuussa vasta vähän luinkin, luultavasti vähiten koko blogiaikanani. Sana hässäkkä kuvaa kuukautta hyvin. Sain etätyösopimuksen ja Pohjanmaalla viettämäni aika väheni radikaalisti.

41) Mustonen: Ruokarouva
42) Beckett: Mercier ja Camier

Kesäkuun ihastus:



Heinäkuu

Heinäkuussa pidin (palkatonta) lomaa ja lomalle lähdin sopivasti Provinssin kautta. Geokätköiltiin ja reissattiin Suomessa.

43) Ondaatje: Englantilainen potilas
44) Jokinen: Mustat sydämet (äänikirja)
45) Bronte: Syrjästäkatsojan tarina
46) Vermes: Täällä taas (e-kirja)
47) Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
48) Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi (äänikirja)
49) Asterix Britanniassa (sarjakuva)

Heinäkuun kaunein hetki:



Elokuu

Elokuussa aloin sairastella oikein tosissani vatsaani ja olo oli heikko niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koitin lepäillä, kun mahdollista ja luin näemmä paljon sarjakuvia. Geokätköilin paljon ja nautin luonnosta. Oli hautajaiset. Oli stressiä.

50) Kuusismurffinen huilu (sarjakuva)
51) Tintti Amerikassa (sarjakuva)
52) Tintti ja Faaraon sikarit (sarjakuva)
53) Austen: Emma
54) Natsume: Kokoro
55) Maskula: Musta kansio
56) Paloniemi: 112 osumaa (sarjakuva)
57) Flynn: Paha paikka(e-kirja)
58) Lehtolainen: Maria Kallio -novelli (e-kirja)

Elokuun ihanin:



Syyskuu

Syyskuu oli suora jatko kesälle, lämpimin ja kaunein miesmuistiin. Luin Knausgården Syksyn ja Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta, teemaan sopivasti. Rakastuin Siilin eleganssiin ja katsoin sen myös elokuvana.

59) Barbery: Siilin eleganssi
60) Utrio: Vaitelias perillinen (äänikirja)
61) Koirapuistojen nainen (sarjakuva)
62) Knausgård: Syksy
63) Tuomainen: Kaivos (e-kirja)
64) Kirjaston kissat (sarjakuva)
65) Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
66) Kinnunen: Lopotti (äänikirja)
67) Rytisalo: Lempi

Syyskuun kaunein päivä ja kaunein kirja:



Lokakuu

Sain VR:ltä kuuden viikon ilmaisen kokeilun BookBeatiin ja se todella näkyi kirjavalinnoissa. Alkoi olla ihan todella syksy. Lenkkeilin Eskon kanssa ja kuuntelin äänikirjoja. Käytiin laivalla. Oli kirjamessut ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Innostuin bloggaamisesta uudelleen, kun tapasin Helsingin messuilla ihania kollegoja.

68) Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä (e-kirja)
69) Parkkinen: Karhukirjeitä kuntolomalta (äänikirja)
70) Lehtolainen: Henkivartija (äänikirja)
71) Auer: Murhalesken muistelmat (e-kirja)
72) Turunen: Rakkaudenhirviö (e-kirja)
73) Nousiainen: Juurihoito
74) Byatt: Riivaus
75) Heikkinen: Juice Risainen elämä
76) Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (e-kirja)
77) Simukka: Punainen kuin veri (äänikirja)

Lokakuun parhaita hetkiä:









Marraskuu

Sain lopulta diagnoosin ja syyn sairastelulleni. Omakotitaloprojektin suunnittelu käynnistyi virallisesti. Löysin Villimpi Pohjola -sarjakuvat. Aloin odottaa joulua. Oli minusta johtumattomista syistä ihan valtavasti stressiä, töissä onneksi edelleen valtavan mukavaa.

78) Pasa&Atpo: Eniten vituttaa työ (e-kirja)
79) Walker: Lost in Suomi (e-kirja)
80) Onkeli: Ilonen talo (e-kirja)
81) Parkkinen: Karhukirjeitä kaamoksesta (äänikirja)
82) Villimpi pohjola 1 (sarjakuva)
83) Villimpi pohjola 2 (sarjakuva)
84) Villimpi pohjola 3 (sarjakuva)
85) Stoker: Dracula
86) Fielding: Bridget Jones
87) Asterix Olympialaisissa (sarjakuva)
88) Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (e-kirja)
89) Villimpi pohjola 4 (sarjakuva)
90) Watson: Miss Pettigrew lives for a day
91) Stein: Alice B. Toklasin omaelämäkerta
92) Villimpi pohjola 5 (sarjakuva)
93) Villimpi pohjola 6 (sarjakuva)
94) Karhukirjeitä Karvoselle (äänikirja)
95) Korhonen: Emme enää usko pahaan (e-kirja)
96) Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Marraskuun ihastus:



Joulukuu

Stressi jatkui, mutta joulukuussa oli myös paljon hyvää. Luin monta hyvää kirjaa ja olin iloinen, kun jaksoin pitää joulukalenteria bloggaamattomista kirjoista. Muistin taas, että vaikka tuntuu, ettei olisi mitään sanottavaa, voi silti kirjoittaa. Sain puristettua vuoden 2016 Helmet-haasteen kasaan vuoden viimeisinä päivinä.

97) Shakespeare: Hamlet (e-kirja)
98) Canth: Anna Liisa (e-kirja)
99) Kolu: Me Rosvolat (äänikirja)
100) Nothomb: Nöyrin palvelijanne
101) Dickens: Joululaulu (äänikirja)
102) Gaskell: Cranfordin naiset
103) Chapman: Onko jo joulu? (kuvakirja)
104) Leskinen: Äeti (runokirja)
105) Coetzee: Hämärän maat
106) Kyrö: Mielensäpahoittaja, miehen työt
107) Marquez: Rakkautta koleran aikaan
108) Swift: Tynnyritarina
109) Itkonen: Palatkaa perhoset

Joulukuun paras tyyppi:


Yhteenvetona siis, vuonna 2016 luin 109 kirjaa, joista:

- 19 kuuntelin äänikirjana
- 17 luin e-kirjana
- 16 oli sarjakuvakirja ja yksi lasten kuvakirja.

1001 listalta luin tänä vuonna 30 teosta, joista yhden (Dickensin Joululaulu) olen lukenut jo aiemmin. Nyt vuoden lopussa tilanne on 232/1001.

Vuosi sitten otin tavoitteekseni lukea Keskisuomalaisen listan loput kirjat. Eipä onnistunut, ei, luin listalta kolme kirjaa! Tilanne on nyt 87/100 eli tätä vauhtia 90 täyteen voisi olla ensi vuodelle realistinen projekti.

Myös 2000-luvun kotimaiset suosikit listalta luin kolme kirjaa, ensi vuonna voisi lisätä uuden (ja vanhan!) kotimaisen lukemista. Tilanne on nyt 33/100.

Kaikkien aikojen paras kirja -listalta luin melkein vahingossa peräti seitsemän kirjaa. Tuo lista on siitä kiva, että sillä olevat kirjat ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä. Sieltä voisi poimia jatkossakin luettavaa. Tilanne tuon listan suhteen on nyt 88/142.

Tämä vuosi opetti ainakin sen, että ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Siksi en suunnittele ensi vuoden lukemisiani. Ainoaksi tavoitteekseni otan neljäsosan eli 250 luetun kirjan saavuttamisen 1001-listaltani. Sen pitäisi olla ihan täysin mahdollista, jopa todennäköistä, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Haasteisiinkaan en taida muihin ryhtyä, mutta suoritan Seinäjoen kirjaston sadan kirjan haastetta , se onkin jo startannut aika hyvin (luin 13 kirjaa joulukuun aikana). Ja uuteen Helmet-haasteeseen tartun myös suurella innolla.

Kiitos kun olette olleet blogini matkassa vuonna 2016. Jaksan aina ihmetellä, miten saan niin paljon ihania kommentteja, kun itse olen maailman huonoin kommentoimaan ja viime aikoina en ole ehtinyt lukea juuri yhtään blogejakaan. Pahoittelen myös sitä, että olen niin huono vastaamaan. Joka ikinen kommentti kuitenkin ilahduttaa minua valtavasti.

Kiitos siis teille ja miljoona sydäntä! Ja onnelista vuotta 2017, odotan suurella mielenkiinnolla, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos tämän vuoden 2016 tapahtumat olisi läväyttänyt eteeni vuosi sitten, olisin tainnut saada slaagin. Onneksi siis tulevaan ei voi nähdä, pitää vaan luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy ja tulevaisuus tuo mukanaan ihania asioita :)

perjantai 30. joulukuuta 2016

Bloggaamattomat kirjat vuodelta 2016

Lempileffan lempikohtaus.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä ja luvassa on katsaus tänä vuonna lukemiini kirjoihin. Joulukalenterista huolimatta kirjoja jäi tänä vuonna bloggaamatta ennätysmäärä. Tässä lyhyesti tänä vuonna lukemistani kirjoista, jotka eivät ole päässeet blogiin.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - miehen työt

Ostin kirjan itselleni joululahjaksi Helsingin kirjamessuilta ja luin sen jouluyönä. Kirjassa ei ollut hirveästi lukemista, lähinnä kuvia, ja väkisinkin tuli mieleen, onko Kyrötuomas nyt koittanut päästä vähällä. Silti kirja oli hyvin sympaattinen ja siitä löytyi hyviä ohjeita elämässä selviytymiseen.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tämän kirjan luin muistaakseni kesällä lukumaratonin yhteydessä. Ei vahvinta Kyröä, mutta ihan positiivinen lukukokemus kuitenkin. Jäniksen vuosi on lempikirjojani ja sen idean käyttäminen tuntui jotenkin vähän loukkaukselta. Kyrön kieli on kuitenkin aina miellyttävää luettavaa.

J. M. Coetzee: Hämärän maat

Vetäisin yhden lyhyen Coetzeen, että sain Helmet-haasteen afrikkalaisen täytettyä (kyllähän etelä-afrikkalainen lasketaan...). Minulla on ennen ollut suuria ongelmia tämän kuivan ja valtavan arvostetun kirjailijan kanssa ja vaikeudet jatkuivat edelleen. En tykännyt. Seuraavaksi kun alan lukea Coetzeeta, koitan orientoitua tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä se auttaisi. Monta kirjaa on vielä listalta lukematta, "jee".




Gabriel Garcia Marquez: Rakkautta koleran aikaan

Tämänkin vetäisin haastetta varten. Sadan vuoden yksinäisyys oli vaikeahko, mutta hyvä. Tämä oli vaikeahko, mutta ihan ok. Ei oikein minun kirjani, oli vaikea pysyä innostuneena. Myönnettäköön että kirja kärsi siitä, että luin sen nopeasti, nautiskelu olisi kenties edesauttanut kirjasta pitämistä.

Jonathan Swift: Tynnyritarina

Helmet-haasteen 1700-luvulla luettu kirja. Tylsä kuin mikä. Vaatimaton ehdotus oli synkkyydessään paljon enemmän mieleeni.

Manninen ja Raivio: Punavuoren keisarinna

Mustos-Mannis-innoissani luin tämän äitini suosituksesta. Oli hyvä! Miksiköhän en ole lukenut vielä lisää? Pitää korjata tämäkin seikka ensi vuonna.

Christa Wolf: Erään naisen elämä

Ei. Niin. Mitään. Muistikuvaa. Tämän luin siksi, kun bongasin sen David Bowien lempikirjojen listalta.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Olin positiivisesti yllättynyt Härkösen terävyydestä. Melkein alkoi tehdä mieli lukea lisääkin! Ei kiitos oli niin epämiellyttävä kokemus, että oli mukavaa yllättyä positiivisesti.



Michael Ondaatje: Englantilainen potilas

Leffana tuttu. Kirjana tylsä mutta ihan hieno. Ärsytti, miksi naisen nimen täytyi olla Hana. Olikohan se englanniksi Tap? Ihan niin, juuri tämän halusin sanoa tästä suuresta klassikosta.

Helen Fielding: Bridget Jones, Vauvapäiväkirja

Yhyy mikä pettymys! Aiemmat Bridgetit ovat olleet tosi hyviä ja Mad About the Boy yllätti iloisesti, mutta tämä uusin tulokas oli aika heikko esitys. Leffa on tosin näkemättä, ehkä se toimisi paremmin. Tämä taisikin mennä niin päin, että kirja on tehty leffan jälkeen eikä toisin päin, se selittänee heikkouden.



Bloggaamattomat äänikirjat:

Lehtolainen: Ennen lähtöä
Lehtolainen: Veren vimma
Lehtolainen: Rivo satakieli
Lehtolainen: Väärän jäljillä
Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Lehtolainen: Rautakolmio
Lehtolainen: Surunpotku
Utrio: Vaitelias perillinen
Simukka: Punainen kuin veri
Lehtolainen: Henkivartija
Jokinen: Kuolevaksi julistettu
Jokinen: Mustat sydämet

Auki kirjoitettuna kuuntelemieni dekkareiden määrä tuntuu hurjalta! Ahmin alkuvuodesta putkeen loput Maria Kalliot ja tyhjiö on ollut suuri niiden loputtua. Henkivartija-trilogian ensimmäinen osa oli vaisu verrattuna Kallio-sarjaan, mutta olen jatkanut nyt jo toisen osan parissa, lopulta kuitenkin Hiljankin seikkailut ovat taattua Lehtolaista. Lisäksi kuuntelin pari Koskis-dekkaria, niiden parissa voisin jatkaa ensi vuonnakin.

Kuuntelin ensimmäisen Utrioni ikinä ja olin aika pettynyt, Vaitelias perillinen oli suorastaan tylsä. En kuitenkaan aio luovuttaa Utrion suhteen, jotakin lupaavaa kirjassa oli ja äitini mukaan tämä kuuntelemani kirja oli tosiaan sieltä tylsimmästä päästä.

Simukan suhteen sen sijaan taidan luvuttaa, Lumikki-trilogian ensimmäinen osa ei ollut yhtään mieleeni ja taidan antaa muiden osien olla.


Bloggaamattomat e-kirjat, hyvin lyhyesti:

Flynn: Paha paikka
(Hirveän synkkä ja jotenkin kökkö, en tykännyt)

Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
(tykkäsin, vaikka en kehtaa sitä tunnustaa)

Onkeli: Ilonen talo
(MITÄ! Ihan hirveän ahdistava kirja! Minulta on mennyt ihan kokonaan ohi tämän klassikon sisältö. Mutta tykkäsin, vaikka ahdistuinkin)

Auer: Murhalesken muistelmat
(en kommentoi! Syytän BookBeatin ilmaiskokeilua siitä, että tulin lukeneeksi tämän. Ja mielestäni syyllinen on ihan selvä, vaikka siis en kommentoikaan)

Vermes: Täällä taas
(Tämä oli hauska! Hitler herää nykyajan Sakasasta. Hirveintä oli välillä se, että samaistun Hitleriin!)

Lehtolainen: Maria Kallio -novelli
(lyhyt ja kiva Maria Kallio -kaipuuseen, kun äänikirjat oli kuunneltu. Tässä seikkailtiin mm. Provinssirockissa!)


Bloggaamattomat sarjakuvat:, vielä lyhyemmin

Kuusismurffinen huilu
Tintti Amerikassa
Tintti ja Faaraon sikarit
Koirapuistojen nainen
Kirjaston kissat, Gogolin nenä
Asterix Olympialaisissa
Asterix Britanniassa

Muut näistä olen lukenut ennenkin, mutta Tintit luin ensimmäistä kertaa. En vaan millään saa innostuttua sarjasta, mutta koitan ensi vuonna jatkaa niidenkin lukemista, että saisi sarjan vedettyä yli Keskisuomalaisen listalta. Kirjaston kissat ja Asterix Olympialaisissa luin Helmet-haastetta varten. Tänä vuonna löysin uuden sarjakuvasuosikin, JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjan. Minulle vieraisiin sarjakuviin tutustumista pitää ehdottomasti jatkaa myös ensi vuonna, välillä voi löytää helmiä.

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset


Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on yksi lempikirjoistani. Luin sen ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja uudelleen tänä syksynä.  Asetelma jatko-osan lukemiseen oli siis aika samankaltainen kuin marraskuussa, kun uudet Gilmoren tyttöjen jaksot tulivat Netflixiin. Samaan aikaan sekä ihanaa että hirveän pelottavaa. Mitä tutuille hahmoille kuuluu, miten tarina jatkuu, mitä jos joudunkin pettymään. Gilmoren tyttöjen suhteen en vieläkään oikein tiedä mitä ajatella (huudan vain tähän että Team Jess, forever!) mutta Palatkaa perhoset oli paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Upea jatko upealle kirjalle.

Aloitin kirjan lukemisen joulupäivän iltana ja sain sen loppuun eilen. Siinä lukemisen ohella tuli nautittua konvehti jos toinenkin. Kirja olikin kuin maailman ihanin konvehtirasia: runsas ja nautinnollinen, mutta sellainen, että sitä halusi nauttia vain palasen kerrallaan, sulatella hetken ja jatkaa taas. Halusin jatkuvasti tietää, paljonko kirjaa on vielä jäljellä, pelkäsin sen loppumista ja halusin lukea sitä säästeliäästi, upoten kirjan maailmaan. Se sopi täydellisesti joulun raukeaan fiilikseen, kuusen kynttilöiden loisteeseen. Tällaista on lukeminen parhaillaan, tyystin hedonistinen kokemus.

Musiikki. Voi musiikki! Se oli taas isona osana kirjaa ja minulle jo entuudestaan tuttua, sillä Turun kirjamessuista alkaen olen kuunnellut Itkosen luomaa kirjaan liittyvää Spotify-soittolistaa. Kovasti tuo lista on yhtenevä omaan musiikkimakuuni, siihen minussa elävään brittipopparipuoleen. Samoin kuin Anna minun rakastaa enemmän myös Palatkaa perhoset herätti henkiin musiikkimuistoja, unohtuneita hetkiä.

Kun luin ensimmäisen kerran Anna minun rakastaa enemmän, kirjoitin että kun oli ikävä, the Connells auttoi. Palatkaa Perhoset -kirjassa sen samaisen '74-'75 biisin laittaa YouTubesta soimaan Suvi. When I look on in your eyes then I'll do better. Minun ei siis varmaan tarvitse selittää, miksi kirja tuntui niin uskomattoman henkilökohtaiselta? Tämä syksy on ollut yksi elämäni vaikeimmista ja se on ilmennyt muun muassa siten, että kuuntelemani musiikki on ollut hyvin raskasta. Palatkaa perhoset ujutti jälleen kuuntelulistoilleni mukaan herkkyttä. On ok tehdä kuin Suvi ja laittaa '74-'75, Torn tai Mmm Mmm Mmm Mmm soimaan. Raskas musiikki auttaa minua selviytymään ja porskuttamaan eteen päin silloin, kun voimat alkavat olla totaalisen loppu, mutta pysähdys ja rypeminenkin ovat välillä tarpeen.

Itse en ole vanhentunut kuin muutaman vuoden näiden kahden kirjan lukemisen välillä, mutta silti tuntui kun olisin vanhentunut samaa vauhtia kirjan hahmojen kanssa. Itkonen käsittelee vanhehemista ja ajan kiitämistä kauniisti mutta toisaalta armottomasti, välillä jopa tuskaisesti. Väistämätön vanheheminen, se että nuoruus ei ole ikuista, kolkutti välillä takaraivossani niin riipivästi, että maaliskuussa lähenevä 30-vuotispäivä alkoi tuntua fyysisesti pahalta ja piti ajatella välillä jotakin muuta.

Toinen teema, joka nousi välillä pintaan, ja joka aiheutti itselleni ahdistusta, oli kuolema. Sekä Suvi että Antti ovat menettäneet isänsä. Kummallekaan tilanne ei ole helppo ja kumpikaan ei selvästi oikein osaa käsitellä asiaa. Mitä juuri totesinkaan siitä henkilökohtaisuudesta? Käsittelemättömyys on usein helpompaa kuin syviin vesiin sukeltaminen, vaikka mikään asia ei voi jäädä ikuisesti käsittelemättömäksi. Rakastin sitä, miten kuolemaa ei alleviivata kirjassa, mutta se on jatkuvasti läsnä, se kulkee synkkänä pohjavireenä käsi kädessä kaiken muun kanssa. Ihan niin kuin oikeassa elämässäkin. Itkonen ei päästänyt minua todellakaan helpolla. Jos jo Anna minun rakastaa enemmän oli henkilökohtainen ja koin sen vahvasti, Palatkaa perhoset oli kuin minulle kirjoitettu. Se pääsi ihoni alle, mukaan verenkiertooni, sykki samaa tahtia sydämeni kanssa.

Havahduin kirjan alkupuolella jälleen siihen, että Suvi itse ei pääse tarinassa lainkaan ääneen. Kaikki kerronta tapahtuu Antin tai Suvin äidin näkökulmasta. Kun lopussa alkoi sinä-muotoon kirjoitettu teksti, jonka kirjoittajaksi paljastui Suvi itse, huomasin jatkuvasti epäileväni, onko tämäkään Suvin ääni, onko tämä edelleen Antti. Salaperäisyys ja se tietty harsomainen unenomaisuus jota niin rakastin jo aiemmassa osassa säilyy läpi jatko-osan niin taidokkaasti, että olin aivan myyty.

Edelleenkään en osaa selittää, miksi rakastan näitä kirjoja niin paljon. Syy löytynee yhdistelmästä sisältöä, salaperäisyyttä, hahmoja, musiikkia ja Itkosen rytmikästä ja kaunista kirjoitustyyliä. Tämä Anna minun rakastaa enemmän -kirjasta kirjoittamani pitää edelleen paikkansa: "kirjassa kaikki tuntuu hieman epätodelliselta kuin musiikki, josta ei aivan saa kiinni, joka on liian kaunista ja koskettavaa ollakseen totta ja aidosti koskettavaa." Tämä, mitä kirjoitin joulukuun alussa luettuani toistamiseen Anna minun rakastaa enemmän ei kuitenkaan pidä paikkansa: "Joululomalla aion heittäytyä seuraavaan seikkailuun, aion tutustua millainen kokemus on Palatkaa perhoset. Se ei millään saata olla yhtä voimakas kuin Anna minun rakastaa enemmän, enkä edes toivo sitä."

Palatkaa perhoset oli nimittäin ihan yhtä voimakas lukukokemus kuin mitä Anna minun rakastaa enemmän oli. Ei yhtä yllättävä mutta yhtä täynnä tunnetta ja latausta. Nyt voin vain toivoa, että Itkonen kirjoittaisi tarinalle jatkoa, se ei nimittäin kirjailijan mukaan ole mahdoton ajatus.  Kirja ei ilmeisesti ole saanut kovinkaan ylistäviä arvioita kriitikoilta. Se on kuitenkin minulle täysin yhdentekevää. Palatkaa perhoset oli kirja, jonka koin voimakkaasti tunteella, en järjellä. Onneksi minun ei tarvitse kirjoittaa teoksesta kriittistä analyysia vaan voin puhtaasti leijua tässä tunnekuplassani. Toivottavasti muutaman vuoden päästä pääsisin kirjamessuilla fanityttöhehkuttamaan Itkoselle kädet täristen ja posket punaisina, miten paljon rakastin myös kolmatta osaa.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Helmet-haasteen 2016 yhteenveto


Tätä vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Olikin siis korkea aika saada valmiiksi Helmet-kirjastojen lukuhaaste vuodelle 2016. 

Osasta kirjoitsta en ole ehtinyt vielä bloggaamaan, mutta tässä listauksessa on linkit niihin, joista olen kirjoittanut. Mukaan on mahtunut mahtavia ja vähemmän mahtavia lukukokemuksia. Osaan kohdista kirjoja löytyi kuin itsestään ja osa oli todella vaikea saada täytetyksi. Luin tänä vuonna yli sata kirjaa (luvassa lähipäivinä yhteenveto!) ja siihen nähden haaste olikin yllättävän vaikea.

Vuoden 2017 lukuhaaste julkaistaan ihan pian, en malta odottaa millaisiin kirjaseikkailuihin pääsen sen parissa!


1) Ruuasta kertova kirja: Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

 "Kaiken kaikkiaan todella hieno ja onnistunut tietokirja, suosittelen erityisesti kaikille meille lihansyöjille."


2) Matkakertomus: Miika Nousiainen, Juurihoito

"Juurihoito oli erittäin viihteellinen, mutta viisaalla tavalla. Se on nousiaismaiseen tapaan täynnä hauskoja ja osuvia oivalluksia ja kirjan lukeminen aiheuttaa hymähtelyä ja hyväksyviä nyökkäyksiä.

 
3) Kirjassa rakastutaan: Milla Paloniemi, 112 osumaa

"Ahmin kirjan yhdeltä istumalta ja kokemus oli yllättävänkin raskas. Kun kirjan on lukenut, päällimmäisenä on lopulta tunne siitä, että haluaisi antaa Millalle ihan valtavan suuren halauksen."


4) Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja: Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha

"Hörhöilyä, seksiä, huumeita ja päämäärättömyyttä. Hoh-hoijaa ja haukotus."


5) Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman Bam Stoker: Dracula

"En yhtään ihmettele, että Draculasta on tullut sellainen käsite ja että vampyyrigenre jatkaa porskuttamistaan, niin hienon, samalla kammottavan ja säälittävän hahmon Stoker on luonut."


6) Kirjastosta kertova kirja  Kirjaston kissat, Gogolin nenä


7) Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja: Tapani Maskula, Musta kansio

"Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että Turun(kin) historia on ollut vähintäänkin värikästä ja monenlaista on sattunut historian kulussa. Musta kansio esitteli kuitenkin sellaisen vakoojien vyyhdin, murhakierteen ja yliluonnollisia tapahtumia, että väkisinkin toinen kulmakarvani lähti epäilevään nousuun kirjaa lukiessani."


8) Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin  Laura Lindstedt: Oneiron

"Oneiron on ihana. Fantastinen, ihana kirja. Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka ovat valmiita erikoiseen seikkailuun ja mahdollisesti, kenties jopa todennäköisesti, myös rakastumaan kirjaan."



9) Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja: Winifred Watson, Miss Pettigrew Lives for a Day

"Kaikessa viattomuudessaan kirja oli ihastuttava menneen ajan tuulahdus 1930-luvulta. Se ei kuitenkaan ollut mikään turhanpäiväinen hömppä vaan hyväntahtoinen, vauhdikas ja hauska kuvaus yhdestä päivästä, jonka aikana kuivahko vanha neiti löytää itsensä, vahvuutensa ja itsevarmuutensa."


10) Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja Soseki Natsume, Kokoro

"Kokoro oli alusta loppuun hienovarainen ja kuitenkin tunnelmaltaan sähköisen latautunut. Vain todellinen mestari kykenee kirjoittamaan näin yksinkertaista, mutta täynnä tunnetta olevaa kieltä."


11) Sarjakuvakirja Herge,Tintti Neuvostojen maassa

"Neuvostoliiton meininki kuvataan riemukkaan kärjistetysti ja huumoria revitään myös tilannekomiikasta. Sinänsä Tintti on aika tylsä hahmo, mutta onneksi hänellä on niin ihana Milou-koira."


12) Näytelmä William Shakerspeare: Hamlet

"Jotakin Shakespeare kuitenkin sai aikaan, runomitta jäi päähän soimaan pitkäksi aikaa."


13) Kirjan nimi on kysymys Jane Chapman: Onko jo joulu?


14)  Historiaa käsittelevä tietokirja Lahtinen & Salminen, Kakola -  vankilan tarina

"Kirjan lopussa on osuus, jossa esitellään Kakolaa samoin kuin opastetuilla kierroksilla. Sain nyt siis lopultakin hieman mielenrauhaa siitä, että olen tähän mennessä missannut kaikki Kakola-kierrokset."



15) Kirjan kansi on mielestäsi ruma Jan Guillou: Pahuus

"Pahuus oli raskas, mutta lopulta palkitseva lukukokemus."


16) Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta: Tim Walker: Lost in Suomi

" Kirja oli pieni ja hupaisa välipala, jonka nautin syksyn pimeimpinä iltoina ennen nukahtamista."


17) Kirjassa juhlitaan: Saara Turunen, Rakkaudenhirviö

" Minua, maalaistyttöä, hävettävän huonon itsetunnon omaavaa palapelin palaa, joka ei tunnu sopivan minnekään, palaa, joka on aina tuntenut olevansa hiukan vääränlainen, liian toisenlainen, tämä kirja lohdutti paljon. Meitä palasia taitaa olla paljonkin. Rakastin ja samalla vihasin tätä kirjaa, sitä mitä se toi pintaan. Olen kuitenkin onnellinen, että tulin lukeneeksi sen ja toivon, että Turunen kirjoittaisi vielä lisää, paljon lisää."


18) Lastenkirja Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä kuntolomalta

"Kuuntelin Amalia-tädin kuntolomajuttuja koiraa lenkittäessäni ja olipa vaan vaikeaa koittaa pyrskiä sisäisesti, kun ei halunnut herättää kanssalenkkeilijöiden ihmetystä. Amalialla on kunto päässyt romahtamaan ja hän lähtee kuntolomalle. Kuntolomalla muun muassa lenkkeillään Nallemarketiin ostamaan makkaraa. Ihanan piristävä asenne kaiken tämän supertrendikkään fitnessin keskellä."


19) Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi Karl Ove Knausgård, Taisteluni (kuudes kirja)

"Jälleen kerran Knausgård tekee tavallisesta arjesta maagista, tapahtumaköyhyydestä nautittavan ja kertakaikkisen koukkuunnuttavan lukukokemuksen. Kirjan raskain osuus oli kuitenkin kuvaus Knausgårdin Linda-vaimon masennuksesta. Herää jälleen kerran kysymys, millainen ihmishirviö kirjoittaa ylös kaikkein rakkaimpiensa kaikista synkimmät puolet."


20) Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan   Eve Hietamies: Yösyöttö

"Hietamiehen kirjoitustapa on lämmin mutta terävä. Hänellä on taito tiivistää paljon tunnetta arkiseen kerrontaan."


21) 1700-luvulla kirjoitettu kirja Jonathan Swift, Tynnyritarina


22) Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006.

" Kirjassa Juicen/Jussin tarinaa elävöittävät lukuisten tuttujen, sukulaisten, työtovereiden ja jopa entisten heilojen kertomukset. Miehestä piirtyvä kuva on elävä kaikessa  kahtiajakoisuudessaan, surullisuudessaan ja no, risaisuudessaan. Kirjaa lukiessa nauratti ja itketti koko ajan. Samaan aikaan ja yhtä paljon."


23) Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) Minna Canth: Anna Liisa

"Minna Canth käsitteli kirjassaan naisen asemaa tavalla, joka on hätkähdyttävä vielä tänäänkin, 120 vuotta myöhemmin."


24) Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja Juice Leskinen: Äeti

"Kyllä minä jatkossakin mieluummin kuuntelen kuin luen Juicen sanoja, mutta Äeti oli erittäin positiivinen kokemus minulle muutoin niin vieraassa runouden maailmassa. Ihmekö tuo, että näitä runoja oli helppo lähestyä, Juice tuntuu jotenkin niin tutulta kaiken sen kuuntelun ja myös Heikkisen kirjan kautta."


25) Kirjassa on yli 500 sivua A. S. Byatt: Riivaus

"Teos on oikeastaan ylistys kirjallisuudelle, lukemiselle ja lukijoille. Ja tietenkin rakkaudelle. Vaikka välillä koin, että kirja lenteli jossain ihan eri sfääreissä kuin minne minun älykkyyteni ylsi, oli se lopulta melkoisen mahtava lukukokemus, oikea runsaudensarvi kaikessa kirjallisessa mahtipontisuudessaan ja kauniissa rakkauden kuvauksessaan."


26) Elämäkerta tai muistelmateos Pekka Hyysalo: Fight Back

"Niinpä niin. Meillä kaikilla taitaisi olla aika paljon opittavana Pekka Hyysalolta."


27) Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Coetzee, Hämärän maat


28)  Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja

"Professori ja taloudenhoitaja on henkäyksenomainen, täysin pakottamaton ja kauniisti ja vaivattomasti soljuva kertomus."


29) Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja  Manninen ja Raivio, Punavuoren keisarinna


30) Viihteellinen kirja Eve Hietamis: Tarhapäivä

"Toivon todella, että Hietamies kirjoittaisi Pasasen poikien tarinalle jatkoa, haluaisin kovasti kuulla, mitä heille kuuluu."


31) Olympialaisista kertova kirja Asterix Olympialaisissa


32) Kirjassa on myrsky Robert Louis Stevenson: Kidnappaus kannella

"Kaikkien kunnon seikkailukirjojen mukaisesti alkaa jännittävä ja monivaiheinen seikkailu, joka sai minut kyllästymään. Kirja ei ollut pitkä, mutta siltä se totisesti tuntui."


33) Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja Charlotte Bronte, Syrjästäkatsojan tarina

"Syrjästäkatsojan tarina olikin jollakin tapaa hyvin moderni, älykäs ja monitasoinen teos. Todellinen klassikko, jonka lukeminen oli ehdottoman palkitsevaa."


34) Keskustelua herättänyt kirja Emile Zola: Nana

"Nana edustikin minulle juuri sitä klassikkokirjatyyppiä, jonka olemassaolon haluaisin kokonaan kieltää: kuivaa, tylsää, vaikeaa ja ajan huonosti kohtelemaa kertomusta, jonka lukeminen on puisevaa. Keskimäärin klassikot ovat kaikkea muuta ja sitä mielikuvaa vastaan haluan taistella."


35) Kirjassa ollaan avaruudessa Andy Weir: Yksin Marsissa

"Yksin Marsissa oli ihastuttavan tekninen, mutta se olisi ehdottomasti pitänyt lukea alkuperäiskielellä. Teknisen kielen ja puhekielisyyden suomentaminen ei toiminut mielestäni yhtään ja tökki toisinaan hyvinkin pahasti."


36) Kokoelma esseitä tai kolumneja Anna-Leena Härkönen, Ihana nähä! ja muita kirjoituksia


37) Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan Karl Ove Knausgård: Syksy

" Arkinen kirja tosiaan oli. Lukijaa ympäröi voimakkaasti  mielikuva työpöytänsä ääressä istuvasta kirjailijasta, joka poimii näkökenttäännsä erilaisia asioita (kuten pullot, kehykset, kumisaappaat ja erinäiset ruumiinosat) ja kirjoittaa ylös lyhyesti mutta kattavasti sen, mitä nuo asiat tuovat hänen mieleensä ja mitä ne hänelle edustavat. Ei siis kovin mullistavaa mutta silti juuri niin koukkuunnuttavaa kuin mihin olen Knausgårdin kohdalla tottunut."


38) Jossain päin maailmaa kielletty kirja Jung Chang: Villijoutsenet

"Huomasin taas, että minun pitäisi ehdottomasti lukea enemmän tämän tyylistä kirjallisuutta. Historiatietoni ovat aika vajavaiset ja maailmassa on niin paljon asioita, joista haluaisin tietää lisää. Lukukokemus oli raskas, mutta voimakkaan vavahduttava. Jotakin karmaisevaa Villijoutsenien kuvaamasta maailmasta kertoo se, että kirja on yhä kielletty Kiinassa, samoin Changin myöhemmin kirjoittamat tietokirjat."



39) Nobel-voittajan kirjoittama kirja: Samuel Beckett: Mercier ja Camier

"Kuitenkin se aiemmin piiloon jäänyt huumori esiintyi nyt selvemmin. Mercier ja Camier olivat omituisessa olemisessaan huvittavia hahmoja, ikävä kyllä en kuitenkaan lopulta ollut kovin huvittunut vaan lähinnä kyllästynyt."

40) Eläkeläisen suosittelema kirja Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle

"Parasta oli ehdottomasti tämä kohta: Tädin suosikkeja olivat lapsena olleet sellaiset kirjat kuin Nalle Puh, Uppo-Nalle, Nalle Karvatasku ja Rasmus-nalle. Minä sanoin, että äiti oli lukenut ne kaikki minulle, kun olin ollut pienempi. Täti meni penkomaan kirjahyllyään, mutta yhtään lastenkirjaa ei löytynyt, pelkästään aikuisten klassikoita. Klassikko on sellainen kirja, jonka kaikki tietävät, mutta jota kukaan ei ole lukenut."


41) Kirjassa lähetetään kirjeitä Jane Austen: Emma

"Ei siis uusi suosikkiaustenini, mutta valtavan mukava lukukokemus kuitenkin, Emman ajoittaisesta ärsyttävyydestä huolimatta. Ja tämäkin kirja täytti jo 200 vuotta, aika uskomatonta."



42) 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja Leena Lehtolainen, Minne tytöt kadonneet

"Kirjojen huumori on lämmintä ja rankkoja teemoja pehmentävää, ihastuttavan arkista sekin."


43) Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) Gertrude Stein: Alice B. Toklasin omaelämäkerta

"Parasta kirjassa oli Pariisi. Ja se, että kirja lopulta loppui. Ei ollut minun juttuni. Tuo kansi ällöttää edelleen niin, että pitää tuottaa blogiin nopeasti uusia juttuja siten, ettei tuo hirvitys näy kauaa etusivulla. Kirja olisi sopinut siis myös erityisen hyvin Helmet-haasteen ruma kansi -kohtaan. Tuli mieleen, että pitäisi varmaan lukea Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen kuvan Papa Hemingway antaa Steinistä ja Toklasista."


44) Kirjassa joku kuolee Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä

"Yllätyksellinen juoni on dekkareiden a ja o ja se todellakin toteutuu näissä kirjoissa."


45) Suomalaisesta miehestä kertova kirja Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu


46) Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja Salla Simukka: Punainen kuin veri


47) Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Marquez: Rakkautta Koleran aikaan


48) Kirjassa on alle 150 sivua Handke: Vasenkätinen nainen

"Handken pienoisromaani oli kauniin vähäeleinen, mutta jotenkin se kuitenkin jätti minut kylmäksi."


49) Vuonna 2016 julkaistu kirja: Minna Rytisalo, Lempi

" Jos sinulla on vielä hakusessa täydellinen kirja tähän syksyyn, se on tässä: sopiva sekoitus älykästä ja syvällistä ajatusta, pehmeää kerrontaa ja polttavaa tunnetta, joita on hyvä sulatella villasukat jalassa pimenevässä syysillassa."



50) Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

"Tämä romaani oli kansainvälinen, timantiksi hiottu teos ja on vääryys, ettei se päässyt Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon. "

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jane Chapman: Onko jo joulu? (joulukalenterin 24. luukku)


Jouluaatto on täällä! Joulukalenteri tuli päätökseensä, mutta bloggaamattomia kirjoja on vielä parikymmentä. Palaan niihin välipäivinä ja luvassa on vielä ainakin myös koko vuoden 2016 yhteenveto. Sitä ennen kuitenkin on aika rauhoittua juhlimaan joulua, juhlista jalointa.

Tänään esittelen erään pikaisesti kirjastossa tällä viikolla lukaisemani teoksen. Minulta puuttui Helmet-haasteesta vielä kohta "Kirjan nimi on kysymys" ja kun päivät alkavat olla vähissä, oli aika siirtyä epätoivoisiin tekoihin.

Jane Chapmanin Onko jo joulu? -teoksessa Pikkukarhu kyselee jatkuvasti Isokarhulta, että onko jo joulu. On kuitenkin tehtävä monenlaista joulupuuhaa ennen kuin joulu voi tulla. On paketoitava, leivottava ja haettava kuusi.



Pikkukarhun malttamattomuus voidaan nähdä vertauksena nykyihmisen kiireestä ja "kaikki mulle heti nyt" -asenteesta. Isokarhua painavat ruuhkavuodet ja yksinhuoltajuus. Silti hän omistautuu kokonaan Pikkukarhulle ja luo tälle tervettä itsetuntoa ottamalla  tämän mukaan joulupuuhiin.

Hahmojen nimet ovat kauniin symbolinen vertaus tähtikuvioihin. Karhut ovat yhtä luonnon kanssa ja ekologinen teema on teoksessa vahvasti läsnä. Tämä moderni satu oli ajatuksia herättävä ja klassikkoainesta. Tai sitten se oli ihan vain hurjan söpö ja jouluinen lasten kuvakirja, joka oli paikallaan tämän listoja hullun lailla suorittavan bloggarin joulukuuhun.

Oikein ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Toivottavasti jouluunne mahtuu sopivasti myös lukuhetkiä. Myös Esko toivottaa erityisen makoisaa joulua kaikille blogini lukijoille. Tämän kuvan otin marraskuussa, kun vielä oli lunta. Kun maa on musta, olkoon mieli sitäkin valoisampi!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Juice Leskinen: Äeti (joulukalenterin 23. luukku)



Yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista oli Antti Heikkisen Juice-elämäkerta. Juice on ollut paljon mielessäni tänä syksynä ja olen kuunnellut todella paljon hänen musiikkiansa. Luonnollinen jatkumo oli lukea Juicen kehuja jopa kriitikoilta kerännyt esikoisrunokokoelma Äeti vuodelta 1994. Juice sai Vuoden runoilija -palkinnon teoksen ilmestyttyä, täysin ansaitusti.

Äeti on samaan aikaan lämmin ja piikikäs. Kaksoismerkityksiin perustuvaa kikkailua,  mikä on iso syy siihen, minkä vuoksi Juicen tekstejä niin rakastan, näissä runoissa ei juuri ollut, vaan niissä mentiin suoremmalla linjalla. Suoruus toimi hyvin ja monet runot tavoittelivat yllättäviäkin, jo hiljenneiksi luulemiani sydämen sopukoita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voin siis todeta, että runot toivat paljon ajatuksia mieleen.



Tuntemalla Juicen taustan runoista sai varmasti enemmän irti. Juicen äidin Eini Kuikan elämä ei ollut helpoimmasta päästä. Evakkotaustainen nainen menetti kuolemalle monta lastaan.



Kyllä minä jatkossakin mieluummin kuuntelen kuin luen Juicen sanoja, mutta Äeti oli erittäin positiivinen kokemus minulle muutoin niin vieraassa runouden maailmassa. Ihmekö tuo, että näitä runoja oli helppo lähestyä, Juice tuntuu jotenkin niin tutulta kaiken sen kuuntelun ja myös Heikkisen kirjan kautta. Ja on mukana musiikkiakin, tämä runo nousi koko kokoelmasta ehdottomaksi suosikikseni. Kuvassa on vain osa runosta, "lähteet" jatkuivat toiselle sivulle.



Aivan erityisen onnistunut on kirjan viimeinen runo, joka kuuluu näin: "runo on valmis / saa tulla pyyhkimään". Siinä tiivistyy kahteen säkeeseen kokonainen äitisuhde ja runoilijan huumorintaju.

Äeti oli Kirjasammon päivän täkynä tänä vuonna (en enää muista milloin se oli), joten sain Helmet-haasten kohden 24 vedettyä yli.