perjantai 31. heinäkuuta 2015

Klassikkohaaste: Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

Tänään blogit ovat täynnä bloggauksia klassikkokirjoista. Tämä liittyy Klassikko, jota en ole häpeäkseni lukenut -haasteeseen, josta voit lukea lisää Reader, why did I marry him -blogista.

Itsehän päätin vaatimattomasti lukea haastetta varten Tolstoin Sodan ja rauhan, aikaakin piti olla enemmän kuin tarpeeksi, koko alkuvuosi, mutta niin vain jäi tavoite saavuttamatta. Ennen kesälomaa ei ehtinyt ja kesälomaa ei tehnyt mieli käyttää niin kuivakkaan lukemiseen (jäin pahaan Potter-koukkuun), joten sain Sotaa ja rauhaa luettua vain jotakin sata sivua. Ihan kiinnostava teos kyllä on, ei siinä mitään. Jotenkin halusin kuitenkin osallistua haasteeseen (ajattelin että Potterit eivät ole tarpeeksi klassikoita...), jonka takia heinäkuun loppumetreillä nappasin hyllystä yhden suomalaisen kirjallisuuden lukemattoman klassikon, Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Sen kiskaisinkin 1,5 päivässä.

Mitä siis jäi tästä klassikosta käteen, kannattiko lukeminen? Kuten lähestulkoon aina klassikkokirjojen ollessa kysymyksessä, voin taas ilokseni todeta, että kyllä kannatti. Maa on syntinen laulu sijoittuu pieneen lappilaiseen kylään 1940-luvun loppuun. Vaarat ovat karuja, luonto ankara ja kylmä kesälläkin. Karua on myös ihmisten elämä. Väkivallan kautta saa moni surmansa, aviottomia lapsia syntyy maailmaan torpassa jos toisessakin ja hurmiolliseen uskonnollisuuteen ja saarnaamiseen liittyy seksuaalista hyväksikäyttöä. Sekä kuolema että elämä ja niihin liittyvät lieveilmiöt ovat yhtä normaaleja yhteisössä. Asiat otetaan sellaisena  kuin ne tulevat ja ihmiset ovat vähän kuin eläimiä, yhtä luonnon kanssa. Yhteisö on myös kova tuomitsemaan muiden teot, mutta toisaalta monista asioista myös hiljetään yhteisesti.

Maa on syntinen laulu oli todella karu, ahdistava ja toisinaan epämiellyttäväkin luettava. Silti sen väkevyys, hurjana sykkivä eloisa kieli ja voimakkaana aistittava tunnelma saivat ihailemaan teosta. Mukka on ollut vain 19-vuotias kirjoittaessaan kirjan ja se on käsittämättöntä, niin kypsältä ja elämääkokeneelta kirja vaikuttaa. Täysin ymmärrettävää on myös se, miten kirja joissakin piireissä otettiin vastaan niin valtavalla järkytyksellä ja inholla. Kirja ei anna kovin kaunista kuvaa uskonnosta ja on helppo ymmärtää, miksi se on aiheuttanut närää. Mukka kuvaa kuitenkin uskonnollisen jyrkkyyden ja paatoksellisuuden verrattuna avoimen seksuaalisuuteen ja suorastaan eläimellisyyteen aivan poikkeuksellisesti. Villiä, pahaa ja synkkää kerrontaa katkaisevat toistuvasti balladimaiset rakkaudesta kertovat runonpätkät. Elämä on rumaa ja kaunista, raadollista ja onnellista.

Teos kenties hyötyi siitä, että luin sen niin nopeasti ja vieläpä kesälomalla, kun ei ollut kiire mihinkään. Toisissa olosunteissa olisin saattanut päätyä vihaamaan kirjaa, joten hyvä näin. Klassikkohaaste tulee saamaan jatkoa, joten ehkä seuraavaan etappiin mennessä saan sen Sodan ja rauhankin luettua. Joka tapauksessa klassikoiden lukeminen kannattaa aina ja aion jatkossakin pysyä tällä valitsemallani polulla, jossa lukemistani kirjoista varmaan 80 prosenttia on klassikoiksi laskettavia. Kunhan siis saan ne Potterit ensin luettua.

Maa on syntinen laulu sijoittu maaseudulle, joten kirjalla saan pisteen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen. Kirja on keskisuomalaisen listalla sijalla 94.

Kirjailija: Timo K. Mukka
Kirja: Maa on syntinen laulu (1964)
Sivumäärä: 229
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Karl Ove Knausgård: Taisteluni (viides kirja)


Taisteluni-sarjan viidennen osan suomennoksen julkaisu oli aikamoinen farssi. Ei siitä sen enempää kuin että loppujen lopuksi malttamattoman fanin kannalta juttu meni ihan hyvin, sillä uusin Knasu tuli luettavaksi jo kesällä eikä vasta syksyllä. Ostin kirjan kesäloman kunniaksi ja luin sitä junamatkalla kotiin sekä lentokoneessa, kun kävimme Gdanskissa (hieno paikka, suosittelen).

Taisteluni viides osa oli vähemmän miellyttävää luettavaa kuin aiemmat osat. Kirja käsitteli Karl Oven nuoruutta ja nuori Karl Ove alkoi osoittaa melko epämielyttäviä luonteenpiirteitä. Kirja keskittyy paljon Karl Oven haaveeseen tai oikeammin ainoaan mahdolliseen päämäärään, hän aikoo kirjailijaksi. Karl Ove opiskelee kirjalijakoulussa, kirjoittaa paljon ja lukee paljon. Hän myös juo ja sekoilee paljon ja lapsuuden kuvauksissa helposti anteeksi annettavat luonteenpiirteet alkavat nuoruudessa olla tuomittavampia. Nuori Karl Ove on sulkeutunut, hiljainen ja ahdistunut ja humalassa täysi hirviö. Viidennessä osassa Karl Ove kokee myös ensimmäiset oikeat parisuhteensa ja tapaa myös ensimmäisen vaimonsa Tonjen.

Vaikka Karl Oveen oli vaikeampi suhtautua ymmärtäväisesti tässä kuin joissakin aiemmissa osissa, oli kirja silti tyypillisen nautittava ja ahmimista aiheuttava. Knausgårdin tapa kirjoittaa on niin kertakaikkisen aseistariisuva, että lukijan on mahdoton olla ihastumatta hänen kirjoitustapaansa ja myös Karl Oveen henkilönä tämän valtavista puutteista  huolimatta. Rakastan sitä, miten Knausgård käsittelee pimeitä tunteita ja miten hän osaa kirjoittaa arkisista tapahtumista niin elävästi, kuin tapahtumia katselisi suoraan maagiselta videonauhalta.

Viidennen osan parasta antia oli ehdottomasti kirjallisuus, se palo jota Karl Ove kokee kirjailijan uraa kohtaan ja se valtava luettujen kirjojen määrä, joiden avulla hän etenee kohti tavoittettaan (viimeistään nyt päätin ottaa Kadonnutta aikaa etsimässä lähiaikojen projektiksi, 1Q84 ja Karl Ove saivat minut innostumaan). Karl Oven pääsy kirjailijaksi ei ole helppoa ja se vaatii valtavan määrän työtä. Ihailtavasti on kuvattu myös se miten kärsimätön ja ahdistunut nuori mies kuitenkin on tarpeeksi pitkäjänteinen pyrkimään ainoaan suureen tavoitteeseensa ja miten hän takaiskuista ja ajoittaisista epätoivon hetkistä huolimatta aina pyrkii eteen päin ja lopulta julkaisee ensimmäisen romaaninsa.

Taisteluni on kenties koukuttavin kirjasarja, jota olen koskaan lukenut. Siksi tuntuukin tuskaiselta joutua odottamaan viimeistä osaa taas vuoden. Vaikka luin osat 1-4 vasta viime vuonna, huomasin silti unohtaneeni jo paljon tapahtumista. Siksi taidankin lukea sarjan alusta asti vielä ennen kuin viimeinen osa ilmestyy. Bloggaukseni aiemmista osista löytyvät täältä:

Ensimmäinen ja toinen kirja



Kolmas kirja 
Neljäs kirja


Kirjalija: Karl Ove Knausgård
Luettu kirja: Taisteluni, viides kirja (suom. Katriina Huttunen)
Alkuperäinen kirja: Min kamp. Femte bok (2010)
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 683
Mistä hankittu: Suomalainen kirjakauppa
Arvostelu: ★★★

torstai 9. heinäkuuta 2015

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi & huomenna alkaa kesäloma!

Kesäloman kynnyksellä ultrapikainen ja ultrakevyt kirjapostaus.

Harry Potter on parasta ikinä. Ahmin tämän ensimmäisen osan ennätysvauhdilla ja olenpa onnellinen, että minulla on kotona odottamassa koko sarja, sain kaikki seitsemän kirjaa nimittäin siskoiltani synttärilahjaksi maaliskuussa (ihan paras lahja!). Osien edetessä Potter-sivistymättömyyteni tulee vähenemään ja yöunet lyhenemään, sillä jo tämä 334-sivuinen ensimmäinen osa lyhensi niitä eli voi vain kuvitella mitä tapahtuu paksumpien osien osalta. Minuhan oli tarkoitus lukea Sota ja rauha heinäkuun loppuun mennessä, mutta taidankin lukea Potterit. Heh.

Jossakin vaiheessa ehkä kykenen syvempäänkin analyysiin, mutta nyt tyydyn siteeraamaan Albus Dumbledorea:

"Onpa ollut vuosi! Toivottavasti teidän päänne ovat hivenen täydempiä kuin tullessanne... teillä on edessänne koko kesä aikaa tyhjentää ne mukavasti ennen ensi vuoden alkua..."

Minäpä kirmaan huomisen työpäivän jälkeen kesälomalaitumille tyhjentämään päätäni. Huominen Vaasa-Turku -junamatka on hartaasti odotettu, sillä aloitan kesälomani lukemalla Knausgårdin viidettä Taisteluni-kirjaa. Blogi saattaa elää hiljaiseloa tai sitten ei, seuraavat kolme viikkoa ajattelin mennä fiilispohjalta. Kivaa heinäkuuta kaikille!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ilari Aalto ja Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Jos Turkua ei ole saatavilla, tyydy Vaasaan. - Vanhahko varsinaissuomalainen sananlasku

Keskiaika kiinnostaa, sen huomaa vaikkapa silloin, jos koittaa tunkeutua Vanhan suurtorin väenpaljouteen keskiaikaisilla markkinoilla. Historiallisista ajanjaksoista keskiaika on minulle, niin kuin monille muillekin, se kaikkein kiinnostavin eikä vähiten sen takia, että aika tuntuu melkoisen kaukaiselta, mutta silti merkkejä siitä on nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Etenkin Turussa.  Kuten olen ennenkin maininnut, rakastan valtavasti kaikkea paikallishistoriaan liittyvää. Sitä tunnetta, kun voin jossakin historiallisessa paikassa seistessäni tuntea historian virran, menneiden kaiun ja miettiä, mitä sen ajan ihmiset ajattelivat, mitä he kokivat. Arkeologia tieteenäkin kiinnostaa, opiskelin sitä hiukan yliopistossakin puhtaasti kiinnostuksen vuoksi, ja tuo hyvää vastapainoa geologialle. Aikakäsite on näissä kahdessa tieteessä pikkaisen erilainen ja on ihan tervettä muistaa, että tuhat vuotta on oikeasti aika pitkä aika, jos asiaa tarkastelee ihmiskeskeisesti. Tieteitä yhdistää kuitenkin voimakkaasti se, miten jännittävää on, kun yksittäisistä löydöistä saadaan rakennettua ehjä palapeli.



Siksipä Ilari Aallon (arkeologi) kirjoittama ja Elina Helkalan (kuva- ja mediataiteen sekä muinaistekniikan artesaani) kuvittama teos Matkaopas keskiajan Suomeen olikin minulle must read -luettavaa. Teos on samaan aikaan tietokirja, mutta myös leikkimielinen matkaopas, jonka avulla lukija selviytyy ja osaa käyttäytyä, kun hän matkustaa keskiaikaisessa Suomessa. Mainiota kirjassa on se, että se pureutuu keskiaikaisen ihmisen maailmankuvaan ja antaa käytännön esimerkkien kautta kuvaa siitä, millainen oli keskiajan ihminen. Ei niin kovin erilainen kuin nykyihminenkään, ihan niin kuin olen aina ajatellutkin. Tosin sen verran erilainen kuitenkin, että ihan ilman kulttuurishokkia ei matka taitaisi sujua.

Historialliset tiedot olivat jo aika hyvin tiedossani ja ihmeen hyvin näemmä myös muistissa. Silti kirja tarjosi ihan valtavan määrän kaikkea ihan uutta ja mielenkiintoista. Parasta antia olikin etymologiset tiedot kuten vaikka se, että sana kynä on alunperin tarkoittanut kanan sulkaa ja siitäpä juontaa juurensa verbi kyniä. Puhumattakaan siitä, että Hausjärvi on saanut nimensä hausteesta, majavan (anaali)rauhasesta saatavasta pahanhajuisesta eritteestä, jota on käytetty lääkeaineena. Yhä nykypäivänäkin keskuudessamme olevaa elävää keskiaikaa parhaimmillaan, sanoisin!


Matkaopas keskiajan Suomeen oli juuri sopiva sekoitus tiedettä ja viihdettä ja rauhallinen kuvitus sopi kirjaan erinomaisesti. Kirja sopii viihteellisyytensä myötä myös niille, jotka eivät halua lukea kuivaa tiedettä. Suosittelenkin kirjaa ihan kaikille keskiajasta kiinnostuneille tai niille, jotka aikovat matkata sinne aikakoneellaan. Ottakaa minutkin mukaan, jooko!

Kuvat on otettu Vanhan Vaasan Pyhän Marian kirkon raunioilla. Ei nyt kauheen vanha mut aika vanha kuitenkin. Kirkko on rakennettu todennäköisesti 1500-luvulla ja nykytilassaan kirkko on se, mitä jäi jäljelle Vaasan palossa vuonna 1852. Tuon palonhan myötä Vaasan keskusta siirrettiin lähemmäs merta ja Vanha Vaasa onkin muutaman kilometrin etäisyydellä sisämaassa. Suosittelen myös tätä kohdetta, jos Pohjanmaalle päädytte.



Kirja: Matkaopas keskiajan Suomeen (2015)
Teksti: Ilari Aalto
Kuvitus: Elina Helkala
Sivumäärä: 256
Kustantaja: Atena
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Hellepäivän laiskanpulskea lukumaraton


Kesälomaan on aikaa viikko. Vietän nyt ensimmäistä kertaa sitten huhtikuun viikonloppua, jolle ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Akut ovat aika tyhjät ja lämpöasteetkaan eivät houkuta mihinkään huippusuorituksiin. Totesin että voisin tässä samalla, kun joka tapauksessa ajattelin rentoutua lukemalla, kasata pinon houkuttelevia kirjoja ja vetäistä vähän niin kuin lukumaratonin. Saattaa olla että nukahdan 20 sivun jälkeen ja homma oli sitten siinä tai keksin parempaa tekemistä. Tavoitteita ei siis ole, paitsi kesästä ja kerrankin rennosta meiningistä nauttiminen. Käyn vielä ennen lukemisen aloittamista hakemassa torilta evästä (kesän ekat herneet, täältä mä tuun!) ja palailen asiaan tuonnempana tässä samassa postauksessa.

Pinon kirjoista Emma ja Pieni talo preerialla ovat kesken, muut ovat korkkaamattomia. Kirjahyllyt pursuilevat lukemattomia kirjoja ja saattaa olla etten osaa pysyä poissa kirjastosta, kun kerran olen menossa keskustaan... Eli lukemisto saattaa muotutua täysin toisenlaiseksi. Se jää nähtäväksi! Kivaa päivää kaikille, muistakaa nauttia lämmöstä ja ottaa rennosti, jos voitte.

Klo 14:15

Nyt on hernevarastot täydennetty, lukeminen alkakoon! Taidan aloittaa tässä löysässä fiiliksessä kirjalla, jonka nimi tuntuu sopivan tähän hetkeen, Liha tottelee kuria...

Klo 18:50



Supinen luettu, tässä päikkäreiden kahden hernelitran ja auringosta nauttimisen lomassa. Kirja oli ihan viihdyttävä, mutta seuraavaksi kaipaan jotakin vähemmän paheellista, taidanpa siis lukea loppuun Pieni talo preerialla.

Sivuja luettu: 336 

Klo 19:39

Luin Ingallsin Lauran seikkailut loppuun, tästä sain kätevästi rastin lukuvuoden haasteeseen kohtaan, jossa luetaan vähemmistöön kuuluvista henkilöistä, sillä Ingallsin perhe tutustui intiaaneihin. Nyt taidan pitää vähän taukoa lukemisesta ja miettiä, mitä sitä seuraavaksi lukisi.

Sivuja luettu: 498

Kello 21:25

Eipä kestänyt lukuinto kuin hiukan Emmaa eteenpäin ennen kuin lopahti. Huomenna jatkuu ja aikaahan on iltapäivään klo 14:15 asti. Nyt loppuilta taitaa kulua Breaking badin parissa.

Sivuja luettu: 534

Sunnuntaina klo 13:24

Tänään olen lueskellut mustaa hevosta pinon ulkopuolelta, Donna Leonin Kuolema oopperassa. Ihanaa lukea pitkästä aikaa kunnon murhamysteeriä! Tunti olisi vielä maratonaikaa, mutta en nyt lue enempää eli lopullinen sivumäärä tälle maratonille on 682 sivua. Ei kovin paljon, mutta onpa ollut mukavaa maratoonata näin rennon puolivillaisesti. Lomalla voisi vetäistä ehkä tiukemmankin maratonin, niin mukavaa puuhaa tämä on.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kirjallinen katsaus vuoden toiseen neljännekseen

Sinne meni puolet vuodesta 2015! Käsittämätöntä ja vähän pelottavaa. Nämä kolme viimeistä kuukautta ovat kuluneet sellaisella vauhdilla, että koskaan aiemmin minulla ei ole ollut vastaavia ongelmia pysyä vauhdissa mukana. Kiireistä huolimatta olen ehtinyt lukemaan aika paljon nytkin, tosin ihan ensimmäisen kvartaalin vauhdissa en sentään pysynyt. Tammi-maaliskuun lukemiset on listattu täällä. Silloin luin 35 kirjaa eli listaus jatkuu sijalta 36.

Huhtikuu

Huhtikuussa kaipasin hömppää ja sen näkyy kirjavalinnoissa. Tosin kuukauden loppua kohden sain ahkeroitua listankin kirjoja. Luettujen kirjojen listalle pääsi myös Kirjan ja ruusun päivän Hotakaisen Kantaja, josta tosin en ehtinyt koskaan bloggaamaan, vaikka kirjasta pidinkin.







36) Graeme Simsion: Vaimotesti
37) Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle
38) Kari Hotakainen: Kantaja
39) Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu
40) Paul Auster: Mr Vertigo
41) Alfred Döblin: Berlin Alexanderplats

Toukokuu

Toukokuussa aloin olla Todella Kiireinen. Jokainen viikonloppu oli täynnä ohjelmaa ja töissä alkoivat maastotyöt (sydän). Kuvioita sotki vielä kaamea korvatulehdus. Luin poikkeuksellisen paljon suomalaista kirjallisuutta ja ahmin putkeen kaksi Enni Mustosen kirjaa. Haikailin puistossa lukemista, mutta kylmyyden vuoksi en päässyt puuhaan toukokuussa.








42) Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
43) Jussi Valtonen: Siipien kantamat
44) Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
45) W. G. Sebald: Saturnuksen renkaat
46) Enni Mustonen: Paimentyttö
47) Enni Mustonen: Lapsenpiika
48) Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Kesäkuu 

Kesäkuussa kiireet kasvoivat vielä toukokuuta suuremmiksi ja senpä vuoksi odotankin vähän yli viikon päästä alkavaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa, jos vaikka saisi kesäkuun aikana kerätyt univelat nukuttua pois... Luin pari e-kirjaa, josta toista vihasin (Parvekejumalat) ja toista rakastin tulisesti (Älä käy yöhön yksin). Intoilin ihan sikana suomalaista punkkia Valtio vihaa sua -kirjan myötä ja ahmin lisää Enni Mustosta. Pääsin lopultakin puistoon lukemaan ja ihan loppukuusta kesäkin näytti lämpenemisen merkkejä.






49) Anja Snellman: Parvekejumalat
50) Charles Kingsley: Vellamon lapset
51) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
52) Similä ja Vuorela: Valtio vihaa sua - Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015
53) Enni Mustonen: Emännöitsijä
54) Johanna Sinisalo: Auringon ydin
55) W. Somerset Maugham:Elämältä se maistui

Kiireisiin nähden olen ehtinyt bloggaamaan kirjoista ihan kohtalaisesti. Lukuvauhti on ollut melkoinen ja koko alkuvuotta on luonnehtinut omiin lukutottumuksiini nähden poikkeuksellisen laaja suomalaisen kirjallisuuden lukeminen, mikä on oikeastaan aika kiva asia. Tämän vuoden aikana olen tähän mennessä lukenut 21 kirjaa 1001-listalta ja sekin on ihan kivasti, kun ottaa huomioon miten paljon olen lukenut ihan kaikkea muutakin. Kaikenkaikkiaan kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut aika uskomattoman hienoja kirjoja. Innolla odotan, mitä loppuvuosi tuo tulleessaan!