Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

Olen blogannut Stieg Larssonin uskomattoman koukuttavan Millenium-trilogian aiemmista osista täällä. 

Tämän viimeisen osan, Pilvilinna joka romahti, kuuntelin aiemmista lukukokemuksista poiketen äänikirjana. Työmatkani on 3,5 kilometriä pitkä ja taitan sen kävellen. Kävelen siis päivittäin melkein puolitoista tuntia, joka toisinaan käy vähän tylsäksi. Tammikuun alussa iskeneiden paukkupakkasten myötä käveleminen kävi entistä raskaammaksi, joten totesin kaipaavani kävelymatkoille jotakin piristystä. En tiedä missä tylsässä ideaköyhässä tilassa aivoni ovat olleet. Olen nimittäin monesti kävellessäni miettinyt, että harmi kun kävelessä ei oikein pysty (turvallisesti) lukemaan, kun siinä olisi hyvää aikaa. Hei haloo, äänikirjat, huudahdtivat aivoni lopulta, samoihin aikoihin kun keksin että myös palapeliä tehdessä voi mukavasti kuunnella äänikirjoja.

No, tammikuiden kylmien aamujen ja iltojen piristykseksi aloin kuunnella Stieg Larssonia. Pilvilinna joka romahti osoittautui mitä parhaimmaksi työmatkakuunneltavaksi. Se oli sopivan mukaansatempaava, mutta tarpeeksi kevyt, että siihen jaksoi keskittyä. Kuunnellessa kun oli ihan hyvä myös havannoida ympäristöä, ettei esimerkiksi kävellyt auton alle.

Pilvilinna oli trilogian kirjoista hitain, selittelevin ja vähiten koukuttava, mutta silti nerokas ja hienosti trilogian päättävä teos. Pilvilinna jatkuu siitä, mihin Tyttö joka leikki tulella jäi. Lisbeth Salanderia on ammuttu päähän ja hän makaa sairaalassa. Häntä syytetään muutamasta murhasta ja muista hirveyksistä. Lisbeth onkin teoksessa aiempia kirjoja vähemmän toimivassa roolissa, vaikka hän sairaalasta käsin vaikuttaakin paljon tapahtumien kulkuun ja on toki teoksen keskushahmo. Enemmän vauhdissa ovat Millenium-lehden Mikael Blomkvist sekä Erika Berger, joka on siirtynyt Svenska Morgon Postenin päätoimittajaksi. Tärkeitä rooleja on myös poliiseilla sekä Milton securityn tutkijoilla.

Pilvilinna joka romahti oli yllättävänkin poliittinen. Siinä purettiin Zalachenko-vyyhtiä ja ratkaistiin siihen liittyneitä asioita. Kirja valotti samalla Lisbethin taustaa, jonka kaikki hirveydet alkavat vähitellen paljastua yhä suuremmalle piirille ja kaikki kytkeytyy monimutkaiseksi verkostoksi hämäriä ja erittäin hämäriä juttuja, jotka johtavat aina Ruotsin hallitukseen asti.

Larsson kirjoittaa ihailtavan helposti ja rennon oloisesti. Dialogi on loistavaa ja sitä olen tainnut kehua aiemmissakin teksteissäni. Dialogi toimi myös yllättävän hyvin äänikirjassa. Kari Ketonen (muutama sydän tähän) luki niin taitavasti, että ei ollut yhtään vaikeuksia seurata sitä, kuka milloinkin oli äänessä. Rakastan Larssonia myös siksi, että hänen naishahmonsa ovat vahvoja, koviksia, itsenäisiä ja ihailtavia tyyppejä. Tarinassa on hirviömäisiä miehiä, jotka eivät pidä naisia minkään arvoisina ja käyttävät heitä hyväkseen ja näiden miehien karmivia salaliittoja. Mistään kevyestä tarinasta ei siis todellakaan ole kyse. Joka tapauksessa Millenium-trilogia oli hieno ja ainakin jossakin määrin ikimuistoinen lukukokemus, jota minun tulee ikävä. Pilvilinna joka romahti oli hieno tilinpäätös hienolle sarjalle, mutta vakavampi ja ei aivan niin vauhdikas kuin sarjan aiemmat osat.

Kirjalija: Stieg Larsson
Kuunneltu kirja: Pilvilinna joka romahti
Alkuperäinen kirja: Luftslottet som sprängades
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2007
Missä kuunneltu: Valtavan kylminä tammikuun päivinä työmatkoilla
Arvostelu: ★★★