perjantai 29. marraskuuta 2013

Päivä 29: Kirja jota kaikki vihasivat mutta josta minä pidin

Myönnän ihan avoimesti olevani kirjallisuuden, musiikin ja elokuvien suhteen usein se ärsyttävä kiiski, joka mutisee vastarannalta, että hyi tommosta, en tykkää, mikä teitä vaivaa. Olen ennenkin avautunut siitä, miten se, että ei voi koskaan pitää niistä asioista, jotka sillä hetkellä ovat supersuosittuja, vie toisinaan pois elämyksiä itseltä. Esimerkkinä vaikkapa Stieg Larssonin Millenium-trilogia, josta en uskonut pitäväni, kun kaikki muut kerran pitivät siitä. Useammin tilanne on otsikon kanssa päinvastainen, eli minä en pidä (tai en edes tutustu) sellaisista asioista, joista "kaikki muut" pitävät.

Tämä näin päin asian esittävä otsikko onkin todella haastava. Ensimmäisenä tulee mieleeni yläasteen äidinkielentunneilla pakkoluetut kirjat, jota kaikki kilvan haukkuivat ja vihasivat, mutta minä pidin. Ainakin S. E Hintonin Me kolme ja jengi oli tällainen. Muistan luokkalaistemme protestoineen opettajaa vastaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Kun eihän nyt tällaista soopaa halua kukaan lukea. Minä olin vain ihan hiljaa ja ihmettelin.

Seitsemän veljestä taitaa myös olla sellainen kirja, josta yleisesti ei pidetä, tai ainakaan nuoret eivät siitä pidä. Luin sen muistaakseni ala-asteikäisenä ja pidin siitä paljon. Myös Vänrikki Stoolin tarinat lumosivat minut. Muistan miten lainasin sen mummuni hyllystä ja vanhan, pienen ja ruskean kirjan välissä oli kuivattu apila. Se vain lisäsi lumoutumistani.

On jotenkin absurdia kirjoittaa vaikkapa Seitsemästä veljeksestä yhteydessä, jossa pitäisi miettiä kirjoja, jota kaikki vihaavat. Sehän nyt on selvää, että ei sellaista kirjaa olekaan. Kai yleensä sentään kirjan kirjoittaja tai kustantaja jollakin tavalla pitää tuotoksestaan. Ja niitä hirveimpiä tuotoksia ei koskaan tule edes lukeneeksi, kun ne tuskin edes pääsevät kirjastoon tai kirjakauppaan asti. Onhan se oikeastaan onni ja rikkaus, että erilaiset ihmiset pitävät erilaisista kirjoista ja kirjamakuja on monenlaisia. Homogeeninen massa on tylsää ja minusta on mukavaa, että monia minun kirjamakuuni sopivia kirjoja saa kirjaston hyllystä koska tahansa ihan jonottamattakin.


Hei, viimeistä viedään! Huomenna lukukuukausi, joka on muuten ollut ihan mielettömän mukava, huipentuu viimeiseen kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen päivään, jossa kerron kaikkien aikojen suosikkikirjastani. Myös synttäriarvonta-aika päättyy huomenna kello 12, jonka jälkeen suoritan arvonnan. Kiitos jo etukäteen kaikille osallistuneille mukavista kommenteistanne ja samoin kaikille lukukuukauttani seuranneille. Ylihuomenna on joulukuu, kyllä ei olisi uskonut, että marraskuu voi kulua näin nopeasti.

6 kommenttia:

  1. Laura Gustafssonin "Huorasatu" ei ollut kovin pidetty, mutta minä näin - ja näen yhä - siinä uutta feminismiä ja hienoa karnevalisointia. Alexandra Salmelan "27 eli kuolema tekee taiteilijan" oli minulle suuri elämys, mutta harva tuutavapiirissäni (silloin en vielä blogannut) oli samaa mieltä. Minusta Salmelan kirjan loppu on aivan mahtava: pariskunta, joka on pitänyt itseään, erilaisena, muita taiteellisempana yms. laahustaa lapsineen isänpäivänviettoon ABC:lle. Kunpa joku tekisi tästä kirjasta hyvän elokuvan, haluasin nähdä sen loppukohtauksen valkokankaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosiaan ihan mahtavalta loppukohtaukselta, pitääkin joskus lukea kirja:)

      Poista
  2. Haha, mäkin yleensä päädyn välttelemään kirjoja, jotka ovat erityisen tiuhaan esillä kirjablogeissa ja joita kaikki suitsuttavat! Ihme kapina-asenne :D Jaiks, pelottaa jo että mitä itse keksin vastata tähän, kauhean hankala kysymys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan naurettava asenne oikeasti :D Tämä oli minulle ehdottomasti kaikista vaikein haasteen päivistä.

      Poista
  3. Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani. Pidin useimmista kirjoista, joita koulussa "pakkoluettiin" ja ihmettelin miksi ne eivät muille kelpaa. Muun muassa tuo Me kolme ja jengi on jäänyt voimakkaana lukukokemuksena mieleen. Seitsemän veljestä on yksi lempikirjoistani ja on surullista, että niin moni ei siitä pidä. Onneksi kirjoja on yhtä monenlaisia kuin lukijoitakin: jokaiselle löytyy jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, tuo on kirjamaailman ihanin puoli, että jokaiselle löytyy jotakin. Mukava kuulla, että olet samoilla linjoilla kanssani noista mainitsemistasi kirjoista :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!