lauantai 30. marraskuuta 2013

Virallisen lukukuun loppuyhteenveto

Kuukausi sitten, lokakuun viimeisenä päivänä, julistin alkavan marraskuun Viralliseksi Lukukuuksi. Marraskuu on synkkä, pitkä ja ankea ja tahdoin tuoda siihen jotakin piristävää. Lukukuuni kantavin teema oli kolmenkymmenen päivän kirjahaaste, jonka aikana julkaisin joka päivä uuden tekstin etukäteen annetuista otsikoista.

Pohdin muun muassa kirjallisuuden parhaita nais- ja mieshahmoja...
...muistelin lapsuuteni lempikirjoja...
...ja kerroin mikä kirja on omassa hyllyssäni se kaikkein lempparein.
Heti lukukuukauden alussa pidin myös elämäni toisen lukumaratonin, jonka aikana luin yli 1600 sivua 24 tunnissa. Into jäi palamaan niin, että haaveilen pitäväni seuraavan maratonin tammi- tai helmikuussa.

Lukumaratonin aikana luetut kirjat.
 Lukukuun aikana bloggasin lukumaratonkirjojen lisäksi Stieg Larssonin Tyttö joka leikkii tulella -kirjasta, Rosa Liksomin Hytti nro 6:sta, Peter Hoegin Lumen tajusta (johon petyin aika lailla) ja Jalkasen ja Pudaksen kirjablogikirjasta Rivien välissä. Luin laskujeni mukaan ainakin viisi muutakin kirjaa, joista en ole vielä ehtinyt bloggaamaan, joten marraskuu oli sivumäärällisesti melkoisen hurja.

Kirjallisia seikkailuja minulla oli myös Seinäjoella, jossa vietin mukavan ressittömän lauantain Etelä-Pohjanmaan Pytinki Oy:n tarjoamalla lipulla, kiitos siitä vielä heille! Lisäksi julkaisin blogissani (taas!) uuden listan, jota aion lukea läpi, nimittäin 2000-luvun suomalaiset suosikit. Tein tämän järkytyttyäni, miten vähän olin listalta lukenut, vain seitsemän kirjaa sadasta. Tähän on tulossa muutos, sillä vielä tämän vuoden puolella aion kirjoittaa parista listalta lukemastani kirjasta. Eräänkin kirjan blogipostauksen tekemiseen valmistauduin ostamalla tänään kaupasta vadelmaveneirtokarkkeja, heh.



Lukukuukauteen kuului oleellisena osana myös blogisynttärit, joita juhlistin arvonnan muodossa. 13. marraskuuta julkaisemassani synttäriarvontatekstissä mainitsen lukijoita olevan hämmentävät 89. Nyt kun tulin blogiini, järkytyin hiukan, kun teitä onkin jo 98! Samoin liikutuin kaikista ihanista kommenteista, joita sain synttäriarvontapostauksen kommenttiboksiin, niisk.

En ikinä olisi uskonut, että marraskuu voi kulua näin nopeasti. Kolmenkymmenen päivän kirjahaaste oli ihan mahtava ja mitä pidemmälle se eteni, sen helpommalta se myös tuntui. Alussa tuli pari katumuksen hetkeä, mutta nyt lopussa tuntuu siltä, että tätä olisi voinut jatkaa vielä vaikka toisenkin kuukauden. Helpotusta tähän päivittäisten julkaisujen loppumisen tuskaan tuo se, että huomenna alkaa kirjabloggaajien yhteinen joulukalenteri, jossa joka päivä aukeaa uusi luukku jossakin kirjablogissa. Ensimmäinen luukku aukeaa huomenissa Luettua elämää -blogissa. Sinne aion suunnistaa etsimään joulutunnelmaa joulukuun ensimmäisen päivän ja samalla ensimmäisen adventin kunniaksi.

Hei hei marraskuu, tervetuloa joulukuu!

Synttäriarvonnan voittajat

Synttäriarvontaan osallistui kaiken kaikkiaan 33 ihanaa lukijaa. Määrä oli juuri sopiva, sillä en kovin paljon enempää olisi jaksanut kirjoitella arpalippuja... Palkinnothan olivat:

1) 25 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan
2) Toven Janssonin Kuvanveistäjän tytär ja muumipeikko-heijastin
3) Bunny Suicides -seinäkalenteri

Voittajat on nyt arvottu, virallisena valvojana toimi Esko.





Kaikki 33 arpalippua valmiina arvontaan. Esko approves.
1. palkinto eli lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, voittaja: Pihi nainen!
2. palkinto eli Tove Janssonia heijastimen kera, voittaja: Marika Oksa!
3. palkinto eli seinäkalenteri, voittaja: Anonyymi (oojula(ät)gmail.com)!
Jee, onnea voittajille! Pihi nainen, Marika Oksa ja anonyymi, lähestyn teitä vielä tämän päivän aikana sähköpostitse.

Kiitokset kaikille osallistuneille mukavista kommenteistanne. Olette parhaita!

Huh, rankkaa duunia tuo virallinen valvominen. Saiskos nyt taas nukkua?

Päivä 30: Kaikkien aikojen lempikirjani

Jos minun tulisi valita yksi kirja mukaani autiolle saarelle, se olisi tämä. Jos saisin koko loppuelämäni aikana lukea vain yhtä ainutta kirjaa, se olisi tämä. Jos minun pitäisi valita kirja, joka on vaikuttanut eniten siihen, millainen olen, mistä pidän, millainen on huumorintajuni ja kirjamakuni, se olisi tämä kirja. Jos minun pitää valita kaikkien aikojen lempikirjani, se on ehdottomasti tämä kirja, Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa (ja Liisan seikkailut peilimaassa, jotka usein on julkaistu samassa niteessä ja jonka vuoksi minäkin niputan ne samaksi kirjaksi).

Olen lukenut Liisa-seikkailut ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, sillä kirja oli meillä kotona kirjahyllyssä. Olin luultavasti alle kouluikäinen, kun ensimmäistä kertaa luin tuon kirjan. Ja sitä hämmästyttävämpää on, että heti ensimmäisellä kerralla ihastuin kirjaan ihan täysillä. En muista yhtäkään yhtä vahvaa lukukokemusta elämässäni ja senkin vuoksi kirja on elämäni tärkein kirja.

Kirjaan kuuluu oleellisesti John Tennielin mahtavan synkkä, kiehtova ja taidokas kuvitus. Jos kuvitus olisi lapsekkaampi ja iloisempi, se veisi kirjasta suuren osan pois sen tehokasta mustaa tunnelmaa. Liisa oli ensimmäinen kosketukseni nonsenseen ja surrealismiin ja mikään muu kirja ei ole pystynyt samalle tasolle.

Siitä, miten hyvin nonsense, synkkä kuvitus ja melkoinen absurdius kaiken takana minuun upposikaan, toimii hyvänä esimerkkinä se, että lempikohtaukseni kirjasta on se kaikkein oudoin, synkin ja käsittämättömin kohtaus, jossa ilma on täynnä pippuria, vauva onkin possu ja lopuksi Irvikissa ilmestyy puun oksalle.


Liisa ihmemaassa on kaikessa synkkyydessään kuin uni, joka ei ole laskettavissa ihan painajaiseksikaan, mutta jotakin hyvin uhkaavaa, pimeää ja mahtavan häiriintynyttä siinä on. Uni joka on niin jännittävä, ettei siitä tahdo herätä, mutta kun heärä, onkin helpottunut, että se oli vain unta. Liisa ihmemaassa on kuitenkin samalla myös hauska, kevyt ja erittäin viihdyttävä. Minä yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa enkä usko, että mikään muu kirja voi koskaan päästä samanlaiseen asemaan elämässäni. Kirjallinen ensirakkauteni.

Tämä avautuminen ja tunnustus oli samalla kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen viimeinen päivä. Kuukausi on ollut hauska, antoisa ja se on kulunut uskomattoman nopeasti. Myöhemmin tänään kokoan lukukuukauteni pakettiin ja arvon synttäriarvonnan voittajat, alle kaksi tuntia aikaa osallistua, hopihopi!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Päivä 29: Kirja jota kaikki vihasivat mutta josta minä pidin

Myönnän ihan avoimesti olevani kirjallisuuden, musiikin ja elokuvien suhteen usein se ärsyttävä kiiski, joka mutisee vastarannalta, että hyi tommosta, en tykkää, mikä teitä vaivaa. Olen ennenkin avautunut siitä, miten se, että ei voi koskaan pitää niistä asioista, jotka sillä hetkellä ovat supersuosittuja, vie toisinaan pois elämyksiä itseltä. Esimerkkinä vaikkapa Stieg Larssonin Millenium-trilogia, josta en uskonut pitäväni, kun kaikki muut kerran pitivät siitä. Useammin tilanne on otsikon kanssa päinvastainen, eli minä en pidä (tai en edes tutustu) sellaisista asioista, joista "kaikki muut" pitävät.

Tämä näin päin asian esittävä otsikko onkin todella haastava. Ensimmäisenä tulee mieleeni yläasteen äidinkielentunneilla pakkoluetut kirjat, jota kaikki kilvan haukkuivat ja vihasivat, mutta minä pidin. Ainakin S. E Hintonin Me kolme ja jengi oli tällainen. Muistan luokkalaistemme protestoineen opettajaa vastaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Kun eihän nyt tällaista soopaa halua kukaan lukea. Minä olin vain ihan hiljaa ja ihmettelin.

Seitsemän veljestä taitaa myös olla sellainen kirja, josta yleisesti ei pidetä, tai ainakaan nuoret eivät siitä pidä. Luin sen muistaakseni ala-asteikäisenä ja pidin siitä paljon. Myös Vänrikki Stoolin tarinat lumosivat minut. Muistan miten lainasin sen mummuni hyllystä ja vanhan, pienen ja ruskean kirjan välissä oli kuivattu apila. Se vain lisäsi lumoutumistani.

On jotenkin absurdia kirjoittaa vaikkapa Seitsemästä veljeksestä yhteydessä, jossa pitäisi miettiä kirjoja, jota kaikki vihaavat. Sehän nyt on selvää, että ei sellaista kirjaa olekaan. Kai yleensä sentään kirjan kirjoittaja tai kustantaja jollakin tavalla pitää tuotoksestaan. Ja niitä hirveimpiä tuotoksia ei koskaan tule edes lukeneeksi, kun ne tuskin edes pääsevät kirjastoon tai kirjakauppaan asti. Onhan se oikeastaan onni ja rikkaus, että erilaiset ihmiset pitävät erilaisista kirjoista ja kirjamakuja on monenlaisia. Homogeeninen massa on tylsää ja minusta on mukavaa, että monia minun kirjamakuuni sopivia kirjoja saa kirjaston hyllystä koska tahansa ihan jonottamattakin.


Hei, viimeistä viedään! Huomenna lukukuukausi, joka on muuten ollut ihan mielettömän mukava, huipentuu viimeiseen kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen päivään, jossa kerron kaikkien aikojen suosikkikirjastani. Myös synttäriarvonta-aika päättyy huomenna kello 12, jonka jälkeen suoritan arvonnan. Kiitos jo etukäteen kaikille osallistuneille mukavista kommenteistanne ja samoin kaikille lukukuukauttani seuranneille. Ylihuomenna on joulukuu, kyllä ei olisi uskonut, että marraskuu voi kulua näin nopeasti.

torstai 28. marraskuuta 2013

Päivä 28: Paras kirjan nimi


Pilvikartasto
 
       Kukkia Algernonille

                    Perhonen lasikuvussa

                            The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

                                      The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
                       
                          Frøken Smillas fornemmelse for sne
                
                  The Wind-Up Bird Chronicle
      
       Oranges Are Not the Only Fruit

Täällä Pohjantähden alla 
          
      Bonjour Tristesse
                 
                         Humiseva harju
                      
                                        Havukka-ahon ajattelija
                              
                                                  Ennen päivänlaskua ei voi

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Päivä 27: Yllättävin juonenkäänne

Tänään on taas sellainen päivä, että mitä vähemmän selitän, sen parempi. Siksi totean vain, että vastauksena otsikon kysymykseen on

1) Sarah Watersin Fingersmih
ja
2) Agatha Christien Roger Ackroydin murha.

Ps. Kolme yötä lukukuun loppuun ja synttäriarvontaan on, laskin aivan itse. Mihin tämä marraskuu katosi? Ei sillä, en todellakaan valita. Muistuttelen taas, että mikäli et ole vielä osallistunut synttäriarvontaan, niin tee se pian. Pääpalkintona 25 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Päivä 26: Kirja joka muutti mielipiteeni jostakin


On ehkä liian voimakkaasti sanottu, jos sanon, että Piin elämä muutti mielipiteeni. Se kuitenkin oli niin voimakas lukukokemus, että se muistutti mieleen erään erittäin tärkeän asian, joka minulta on päässyt unohtumaan. Piin elämä sai minut taas muistamaan, että se että ihminen uskoo johonkin, oli se uskon kohde sitten vaikka jokin jumala, rakkaus tai onnellinen tulevaisuus, ei ole yhtään arvokkaampaa, vaikka ihminen tietäisi sen asian todeksi. Toisin sanoen hienot asiat ovat hienoja asioita, vaikka niiden todenperäisyydestä tai tieteellisestä oikeellisuudesta ei voisikaan olla varma. Piin elämä oli hurjan jännittävä, mielettömän kaunis ja ehkä uskomattomin kirja, jonka olen ikinä lukenut.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (listan ulkopuolelta)

Kirjabloggaaja bloggaa kirjabloggaajien kirjoittamasta kirjablogikirjasta.
Olen varsin hidas liikkeissäni ja etenkin kirjallisissa liikkeissäni ja senpä vuoksi sainkin Lumiomenan Katjan ja Kirjainten virrassa Hannan kirjoittaman Rivien välissä -kirjablogikirjan tassuihini vasta nyt. Kirja on julkaistu tänä vuonna ja kaksikko on tehnyt hienoa taustatyötä. Minullekin lähetettiin sähköpostitse kysely kirjablogistani ja kirjabloggaamisen nostattamista ajatuksistani, mutta blogini oli silloin aivan alkutekijöissään, enkä tämän vuoksi osannut vastata kyselyyn. Nyt se harmittaa, sillä kirjan parasta antia ovat juuri otteet kyselystä ja maininnat näistä minulle niin tutuista blogeista. Olisi ollut mukava päästä osaksi tätä kirjallista historiaa.

Pudas ja Jalkanen käsittelevät kirjablogimaailmaa rautaisella otteella ja monesta eri näkökulmasta. Pohdintaa on esimerkiksi siitä, miten blogiarviot suhteutuvat kritiikkiin ja aina niin ajankohtaisesta arvostelukappaleiden vastaanottamisesta ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista. Suuressa roolissa kirjassa on kirjabloggaamisen yhteisöllisyys ja siihen liittyvät tempaukset ja tapahtumat. Tämä onkin kirjabloggaamisen parasta antia, joten on oikeutettua, että myös kirjablogikirja käsittelee laajasti näitä teemoja.

Kirjan lukeminen oli todella hauskaa ja avaratavaakin. Monia kirjassa mainittuja asioita en ole koskaan tullut pohtineeksi. Antoisinta oli kuiten se, että sain lukea kirjan "tutuistani", kaikista teistä muista kirjabloggaajista. Onpa mukavaa, että olen tullut aloittaneeksi tämän mukavan, antoisan ja yllättävän sosiaalisen harrastuksen.

Kirjailija: Katja Jalkanen ja Hanna Pudas
Luettu kirja: Rivien välissä (kirjablogikirja)

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 168
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: Marraskuu 2013


Päivä 25: Hahmo johon samaistun parhaiten

Lempparipäivä on täällä, olen haasteen alusta asti odottanut, että pääsen julkaisemaan tämän tekstin.

Olen maalaistyttö, jota kaupunki ahdistaa toisinaan ihan liikaa. Asun kerrostalossa ja tunnen välillä fyysistä ahdistusta siitä, että olen laatikossa, jonka vieressä, alla ja joka puolella on toisia samankaltaisia laatikoita, joissa asuu tuntemattomia ihmisiä.

Jos en käy viikoittain metsässä, alan muuttua kiukkuiseksi ja turhautuneeksi, jota jatkuu siihen saakka, kunnes tajuan mennä metsään, luontoon rauhoittumaan ja lataamaan akkujani. Ihminen pyörii jatkuvassa oravanpyörässä unohtaen, mikä oikeasti on tärkeää.

Jos jonakin päivänä katoan, olen luultavasti tehnyt vataset.

Ihana kirja, ihana Vatanen ja voi että minä samaistun.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Päivä 24: Kirja jonka toivoisin useamman ihmisen lukevan

Esko Valtaojan Kaiken käsikirja on vaatimattomasti kirja siitä "Mitä jokaisen tulisi tietää". Kirja on hyvin kirjoitettu, sisältää täyttä asiaa ja ennen kaikkea Esko Valtaoja on ihanan humoristinen kirjoittaja. Suosittelen lämpimästi. Toinen hieno, hieman vastaava teos on Bill Brysonin A Short History of Nearly Everything (on myös suomennettu) ja suosittelen sitäkin sivistyksen nälkään. Luonnontieteilijänä soisin kaikkien ihmisten ymmärtävän enemmän taustastaan ja siitä, miten maailma toimii ja sen vuoksi toivoisinkin useamman ihmisen lukevan tämän kirjan.



Ps. Kuukauden päästä on jouluaatto! Ja kirjahaastetta on jäljellä enää kuusi päivää. Huomenna on vuorossa suosikkipäiväni.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kirjamessupäivä Seinäjoella

Nolla-asteisena, hieman lumisena lauantaiaamuna juna kuljetti minut Seinäjoelle. Rautatieasemalta suunnistin kohti Seinäjoki Areenaa. Kauppatorilla opaskyltti kertoi, että olin tässä.

Areena löytyi ja siellä näytti tältä.

Maistelin makupaloja, selailin vanhoja ja uusia kirjoja ja nautin messutunnelmasta. Seurasin mielenkiintoisia keskusteluja:
Pöyrööt-pohjalaissarjakuvan tekijät piirtäjä Liisa Seppälä ja käsikirjoittaja Arttu Seppälä kertoivat sarjakuvastaan. Sarjakuva on minulle melko vieras, mutta muutaman stripin olen sitä lukenut sattumalta. Enpä ikinä olisi uskonut, että sen tekijät ovat näin nuoria. Maailmaa avartavaa!

Milla Paloniemi kertoi muun muassa Veera ja minä -albumistaan, jonka vastikään luin lukumaratonillani. Millalla oli myös hienot saappaat.

Leea Keto haastatteli Heikki Luomaa, pitkän linjan kirjailijaa ja käsikirjoittajaa. Luoma on käsikirjoittanut muun muassa valtavan suositun Pirunpelto-televisiosarjan, josta haastateltavana oli myös Anni Kantosta näytellyt supersöpö Karoliina Blackburn. Blackburnia fanitin jo ennestään, mutta haastattelun myötä aloin fanittaa myös monilahjakkuus-Luomaa. Rohkaistuin haastattelun jälkeen kiittelemään (lue fanityttö-höpöttämään) Luomaa siitä, miten hyvin Pirunpellon taustatyö soranoton osalta on tehty ja miten hauskaa ohjelmaa on ollut katsella. Mielenkiintoista oli myös kuulla siitä, miten hahmo herää eloon käsikirjoitusta tehdessä ja miten Blackburn oli ollut niin ilmielävä Anni Kantonen, että Luoma oli kuvauspaikalla hänet nähdessään oiken hätkähtänyt, että siinä se Anni nyt on.

Antti Tuuri kertoi uudesta Alkemistit-teoksestaan. Tässä vaiheessa alkoi jo väsymys painaa, enkä pitkään jäänyt kuuntelemaan, vaikka kirja vaikuttaakin kiinnostavalta.

Edellinen visiittini Seinäjoelle liittyi Farmarimessuilla käymiseen. Näilläkin messuilla oli hitunen farmarimessutunnelmaa.

Iltapäivällä oli aika lähteä takaisin kotiin mukavan ja antoisan messupäivän jälkeen. Lakeuden risti kertoi että kello oli:

Ja tällainen oli kirjamessujen saldo:

Ylpeydellä suhtaudun siihen, miten hyvin homma pysyi tällä kertaa lapasessa. Hyvä minä ja hyvä Seinäjoki, kivaa oli!


Päivä 23: Kirja jonka olen halunnut lukea jo pitkään

No, lähestytään päivän teemaa vaikka siltä kantilta, että kirjahyllyssäni on paljon kirjoja, joita en ole ehtinyt lukemaan. Näistä kirjoista aivan erityisesti listalla olevat ovat sellaisia, jotka olisin halunnut lukea jo pitkään, mutta lukeminen on jostain syystä jäänyt. Osa on ollut hyllyssäni vuosia ja osa on hankittu hiljattain. Tosiasia on, että hyllyssäni odottaa lähes kolmekymmentä listalle kuuluvaa kirjaa eli, kun joskus saan nämä kaikki luettua, projekti etenee mukavasti. Pari kirjaa itse asiassa on työn alla ja tulevat luetuksi lähiaikoina.

Tiedän, että teitä kirjahamstereita on siellä enemmänkin, en varmasti ole ainut, jolla on suuri määrä lukemattomia kirjoja hyllyssään. Mielelläni kuulisin näistä kirjoista paljon ylistystä ja kannustavia kommentteja, että saisin tartuttua niihin, enkä sen sijaan lainaisi kirjastosta aina uutta luettavaa.

Tässä siis nämä hyllyssäni olevat, 1001-listaan kuuluvat kirjat:
Alberto Moravia - Keskipäivän aave
Alexandre Dumas - The three musketeers
Bram Stoker - Dracula
Charles Dicken - Kolea talo
Charlotte Bronte - Shirley
Don DeLillo - Valkoinen kohina
Dostojevski - Karamazovin veljekset
Dostojevski - Idiootti
Dostojevski - Rikos ja rangaistus
Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
Ernest Hemingway - Kirjava satama
Garbriel Garcia Marquez - Rakkautta koleran aikaan
Garbriel Garcia Marquez - Sadan vuoden yksinäisyys
Graham Greene - Kunniakonsuli
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
Heinrich Böll - Nainen ryhmäkuvassa
Henryk Sienkiewicz - Quo Vadis
Henry Fielding - Tom Jones
Margaret Atwood - Sokea surmaaja
James Joyce - Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
John Le Carré - The spy who came in from the cold
John Steinbeck - Vihan hedelmät
Mikhail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Sarah Waters - Tipping the velvet
Thomas Keneally - Schindlerin lista
Thomas Mann - Kuolema Venetsiassa
Toni Morrison - Minun kansani, minun rakkaani
Umberto Eco - Foucaultin heiluri
Umberto Eco - Ruusun nimi
Victor Hugo - The Hunchback of Notre Dame
Virginia Woolf - Mrs Dalloway
Zadie Smith - Kauneudesta

perjantai 22. marraskuuta 2013

Seinäjoen kirjamessujen tärpit & arvontamuistutus

Olethan huomannut osallistua synttäriarvontaan, viikko aikaa!

Huomenna on messupäivä, mahtavaa! Olen innoissani selaillut messujen ohjelmaa ja löytänyt sieltä tällaisia mielenkiintoisia juttuja. Kokemus on tosin opettanut, että useimmiten en ehdi kirjamessuilla seuraamaan tapahtumia kuin sattumalta, sillä kirjat (ja ruokamessujen puolen maistiaiset) vievät niin mukanaan, ettei kellon katselu yksinkertaisesti onnistu.Tällä kertaa voisin kuitenkin ryhdistäytyä ja käydä kuuntelemassa joitakin haastatteluja. Voisin myös koittaa ulkoiluttaa kameraani, vaikka siinä puuhassa iskeekin usein ujous.

Mitä: Ressitön viikonloppu eli kolmet messut yhdellä lipulla (Kirja-, herkku- ja viini&olut-messut)
Milloin: 22. - 24.11.2013 (itse olen paikalla lauantaina)
Missä: Seinäjoki Areena

Tärpit lauantain ohjelmasta:

Pohjanmaalava

12.30-13.30:  TV-tuotantojen kirjoittaminen ja roolihahmon tunnettavuus (haastattelija Leea Keto)
Olen suuri Pirunpelto-fani! Tässä keskustelussa paikalla ovat Pirunpellon käsikirjoittaja Heikki Luoma sekä Annin näyttelijä Karoliina Blackburn. "Näyttelijät kertovat miten käsikirjoitettu roolihahmo herää eloon ja jatkaa omaa elämäänsä vielä sarjan päättymisenkin jälkeen." Kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja olen fanittanut Blackburnia Hovimäki-ajoista lähtien.

13.30-14.00: Antti Tuuri: Alkemistit (Otava) haastattelijana Pauliina Jaakko
Heti perään pitääkin varmaan jäädä kuuntelemaan tämä haastattelu. Kirja sijoittuu 1700-lukuun ja siinä seikkaillaan Turussa ja Uudessakaupungissa, joten tämä todellakin kiinnostaisi minua.

12.10-12.30 ja 14.00-14.20 Milla Paloniemi: Kiroileva Siili ja Veera ja minä (Kustannusosakeyhtiö Sammakko) haastattelijana Mervi Heikkilä
Milla Paloniemi on söötti!

14.35-15.00 Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni (Otava) haastattelijana Pauliina Jaakkola
Tämäkin kiinnostaisi kovasti, mutta saa nähdä miten pitkälle kisakunto riittää.

Jokerina vielä:
15.20-15.40 Ennin erikoinen sanaleikki – sanojen lausumista väärinpäin
Tämän on pakko olla juuri niin ihanan absurdia kuin miltä se kuulostaakin.

Häjylava
11.30 Kirjan kannet auki - Kirjavinkkejä aikuisille
Mielelläni kuulisin, millaisia vinkkejä Seinäjoen kirjaston työntekijöillä on annettavinaan.

Paikalla on mukava kattaus antikvariaatteja ja muita kirja-alan toimijoita ja jo pelkkä herkkupuolen näytteilleasettajalistan lukeminenkin nostattaa veden kielelle. Odotankin valtavalla innolla huomista ja etenkin vanhojen kirjojen penkomista. Messuilla tavataan!

Päivä 22: Oman kirjahyllyni suosikki


torstai 21. marraskuuta 2013

Päivä 21: Lapsuuteni lempikirja

Lapsuuteni supersuosikki on samalla kaikkien aikojen lempikirjani, joten käsittelen sen tämän haasteen viimeisenä päivänä. Minulla on paljon rakkaita, kirjoihin liittyviä muistoja lapsuudestani. Yksi tärkeimmistä on, kun enomme aina luki mummulassa käydessämme vanhasta koulun lukukirjasta tarinoita. Autio ja Päiviö, ihana tarina maagisesta uudestavuodesta, Lillukka-lehmä ja kumppanit koulussa... Kaikki vanhat lapsuuteni kirjat ovat edelleen tallessa ja pitääkin joskus tutkia, mitä aarteita niistä löytyykään. Tänään kerron eräästä minulle tärkeästä lapsuuteni suosikista, jonka olen ottanut mukaan lapsuudenkodista muuttaessani. Tämä kirja on tullut luettua kannesta kanteen lukemattomia kertoja.

Viattoman näköisiä, niin kirja kuin eläimet.

Olen saanut kirjan omistuskirjoituksen perusteella synttärilahjaksi täyttäessäni viisi vuotta. Osasin silloin jo lukea. Tuohon nuoreen ikääni nähden on ehkä hieman erikoista, että pidin kirjasta jo tuolloin, sillä...

Sen tarinat olivat toisinaan varsin erikoisia. Tässä tarinassa dromedaarille kasvoi valtava kyttyrä ja sen omistaja päätti hankkiutua kyttyrästä eroon sahaamalla sen.

Ja tässä taas lemmikkieläimet karkasivat aina öisin juhlimaan. Yökerhoon. Erikoisten juttujen vuoksi en yllättynytkään, kun kirjaa tutkiessani bongasin:

Ranskalaisia, olisihan se pitänyt arvata.

Olenko ainut, joka on jo viisivuotiaana tykännyt jostakin näin omituisesta? Tai onko tämä kenties sinullekin tuttu kirja?

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Päivä 20: Paras romanttinen kirja

Tämän tekstin myötä kolmenkymmenen päivän kirjahaaste on jo edennyt viimeiselle kolmannekselleen ja jäljellä on enää kymmennen päivää eli kymmenen tekstiä. Jäljellä on pari suosikkiani kaikista näistä päivistä, joten hauskaa riittää vielä. Riinakin päätti tarttua haasteeseen ja onkin mielenkiintoista seurata haastetta  nyt, kun on juuri itse miettinyt samoja kysymyksiä.

Minä en yhtään häpeile tunnustaa sitä, että pidän romanttisista kirjoista. Monet eivät voi sietää romanttisia, hömppäkirjoiksi luokiteltavia kirjoja. Ihan kuin tällaisten kirjojen lukeminen olisi merkki jostakin kirjamaun huonoudesta ja yleisestä noloudesta. Nyt kun aikaa lukemiselle on runsaasti, olen lukenut hömpäksi laskettavia kirjoja hyvin vähän. Kun aikaa on vain vähän, luen mielelläni jotakin kevyttä ja helposti seurattavaa, en niin kovin älykästä, eli puhtaasti viihteellistä. Olen siis Catherine Cooksonini, Elsa Anttilani (siis oikeasti Jorma Kurvinen, kuinka söpöä!) ja Hilja Valtoseni lukenut. Eli juuri sellaiset hömppäkirjat, jotka kaikki muutkin eläkeikäiset naiset ovat lukeneet, eikun hetkinen...

Olen aika kyyninen ja pessimistinen ihminen, mutta rakkaus on teemana sellainen, että edes kaikista äitelimmät ja yliampuvimmat tarinat eivät juuri ärsytä minua. Siirappisuus on hei ihan okei. Tässä muutama sydäntäni lämmittänyt romantiikkaa sisältänyt teos:


Anu Jaantila: Sannan Jenkkivuosi.
Taas? No todellakin taas! Tässä rakkaus on kuvattu oikeasti ihan maailmanluokan tasolla. Esim. kun Sanna näkee sen Samin kirjoittaman postikortin niin voi mä en kestä! 

Victor Hugo: Kurjat
Marius kyttää Cosettea Luxemburgin puistossa. Ehkä söpöintä ikinä.

L. M. Montgomery: Anna-kirjat
Kunnon isku rihvelitaululla päähän, niin ne aviomiehet hankitaan.

Jukka Parkkinen: Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä
"Sano puukko" Ihihihihi kuinka söpöä en kestä. Ja olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että hirveän rumalla kannella on pilattu ihan mielettömän sympaattinen ja hauska kirja. Ei kukaan, varsinkaan kohderyhmä, halua lukea sen näköistä kirjaa, googlatkaa vaikka.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Tämänkin olen maininnut jo aiemmin, mutta onhan tämän rakkaustarina nyt, hyvänen aika, vailla vertaa. Näittehän muuten Kuninkaan puheessa, miten "Darcy" ja "Elizabeth" olivat hetken aikaa samassa kohtauksessa vierekkäin ihan vaan siksi, että kaikki romanttiset höperöt saivat höperöidä onnellisena, ooh.

Eiköhän tämä riitä. Jos tämä päivä ei opettanut muuta, niin sen se ainakin opetti, että taannun teinityttötasolle, kun alan pohtia romanttisia kirjoja. Rakkautta, sateenkaaria, pörröisiä pupujusseja ja pilvilinnoja kaikille tähän pimeään marraskuuhun!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Päivä 19: Paras kirjasta tehty elokuvasovitus


Olen ennenkin kertonut ongelmallisesta suhtautumisestani kirjasta tehtyihin elokuviin. Jos olen katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista, kirja menettää tehoaan enkä pysty näkemään tapahtumia oman mielikuvitukseni kautta ja jos katson kirjaan perustuvan elokuvan, ei elokuvaakaan voi nähdä itsenäisenä teoksena vaan se myös usein kärsii ennakko-odotuksista. Itsestään selvää, mutta silti ärsyttävää.

Onnistuneet elokuvasovitukset ovatkin sellaisia, joissa kirjan tarinaa kunnioitetaan ja joissa voidaan elokuvan keinoin luoda asioita, jotka eivät kirjallisuudessa ole mahdollisia siten, että tarina saa lisäsyvyyttä ja jopa lisäarvoa. Hyvä elokuva poikkeaa kirjasta tarpeeksi erottuakseen itsenäisenä taideteoksena, mutta ei liikaa, jotta kirjaa fanittavan katsojan ei tarvitse olla koko ajan ärsyyntynyt.

Upeasti onnistuneita elokuvasovituksia ovat esimerkiksi Hohto ja The Sound of Music. Muita varsin hyvin mielestäni onnistuneita ovat potterit, sormusten herra -trilogia, Sovitus, Jäniksen vuosi ja 2001: Avaruusseikkailu. Kaikissa näissä tapauksissa taustalla oleva kirja on vähintään yhtä kuuluisa kuin elokuvakin. Oma suosikkini elokuvasovituksista on kuitenkin sellainen, että elokuva on huomattavasti kirjaa kuuluisampi.

Varsin kuuluisa kuva: Embassy pictures
Tämä elokuvasovitus on vuonna 1967 ilmestynyt The Graduate (Miehuuskoe), joka perustuu Charles Webbin vuonna 1963 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Luin romaanin muutama vuosi sitten, sekin löytyi 1001-listalta, ja pidin siitä. Hassua oli, etten ollut koskaan kuuluutkaan kirjasta, vaikka elokuva on yksi suosikkielokuvistani. Elokuva on tavoittanut kirjan tunnelman uskomattoman hyvin ja herättänyt sen hahmot henkiin. Dustin Hoffman on uskomattoman ihana ja taitava Beninä. Kaikki merkittävimmät elokuvan tapahtumat ovat suoraan kirjasta, myös ikimuistoinen hahmo herra McGuire ("I just want to say one word for you. Just one word. Plastics") ja kohtaukset on toteutettu hyvin taitavasti. Benin hämmennys, nuoruus, kokemattomuus ja se miten hukassa hän on omassa elämässään, on siirretty upeasti kirjasta valkokankaalle.

Suurin kiitos siitä, että elokuva on niin hieno, ikimuistoinen ja yksi suosikeistani on luonnollisesti lähetettävä Simonin ja Garfunkelin suuntaan. Ilman heitä ei Mrs. Robinsonia muistaisi varmaan monikaan. Voi Simon & Garfunkel, kuinka teidän musiikkianne rakastakaan! Mutta se on sitten jo toinen tarina se.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Päivä 18: Kirja johon petyin

Päällimmäisenä mielessäni on nyt Lumen taju, mutta kun käsittelin sitä pettymystä niin perusteellisesti vasta äsken, niin haluan tarttua nyt johonkin toiseen pettymykseen. Pettymykseen, joka ei olisi ollut pettymys, jos en olisi ollut niin kriittinen. Pettymykseen, josta kertoessani aiheutan varmaan taas järkytyksen monille.

Te opettajina toimivat, kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, miten paljon opettajanhuoneessa juoruillaan, ei kun siis keskustellaan, oppilaista. Niin hyvässä kuin pahassa? Sehän nyt on selvää, että keskustelua on, mistäpä muustakaan siellä puhuttaisiin ja sitä paitsi keskustelu voi olla hyvin hyödyllistäkin. Se, millaisista asioista opettajat voivat keskustella, tuli minulle silti järkytyksenä lukion ensimmäisenä syksynä. Tämä järkytys tuli siitä, kun kesken englannintunnin opettaja tuli minulle kuiskaamaan, että olin kuulemma juuri lukenut Oliver Twistin. Että jos lukisin sen nyt samantien englanniksi, siitä voisi olla todella paljon hyötyä.

Että siis mitä! Äidinkielenopettajani oli siis todellakin kertonut englanninopettajalleni, että olin lukenut Oliver Twistin. Eikö siellä opettajanhuoneessa todellakaan ole mitään muuta puhumista? Oikeasti minun pitää olla tästä vain otettu, ja niin näemmä olenkin, kun muistan tapauksen edelleen näin hyvin. Sain Oliver Twististä kirjoittamastani esseestä nimittäin varsin hyvän arvosanan ja vuolaasti kehuja ja siksipä kai opettaja oli tästä muille opettajille maininnutkin.

No, siihen pettymykseen. Olin lukenut Dickensiltä Oliveria ennen vain Joululaulun. Joululaulu on ihana, kaunis, tunnelmallinen ja jännittävä. Uskoin, että Dickensin muutkin kirjat ovat superihania, että imaudun niiden maailmaan ja luen kaikki putkeen, kun pääsen alkuun. Löydän toisin sanoen itselleni uuden lempikirjailijan. Näin luultavasti olisikin käynyt, ellen olisi tehnyt sitä virhettä, että luin Oliver Twistin hyvin kriittisesti.

Sillä eihän Charles Dickensiä saa lukea kriittisesti! Haukuin esseessäni Oliver Twistin luonteettomaksi ja värittömäksi hahmoksi, jolla ei ole omaa tahtoa ja jota muu maailma heittelee ja kohtelee kaltoin niin, ettei Oliverilla ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa itse asioihinsa. Korostin sitä, miten muut kirjan hahmot ovat mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä ja miten yhteiskunnallinen kritiikki on terävää, mutta itse sankari on aika onneton nyhverö.

Oikeasti pidän Dickensistä paljon ja Oliver Twistkin oli oivallinen lukukokemus. Pettymys siitä, että kirja ei ollutkaan niin lumoava ja mukaansatempaava kuin uskoin sen olevan johti kuitenkin siihen, että en ole tuon lukukokemuksen jälkeen lukenut mitään Dickensiltä. Tähän pitäisikin tehdä muutos, ehkä voisin ottaa jonkun Dickensin tiiliskiven heti alkuvuoden projektiksi, niitä kun on listallakin monta. Mitä suosittelisitte?

Tarinan opetus: Ällös lue Dickensiäsi kriittisesti ja opettajaan sinun ei pidä luottaman.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Päivä 16: Paras naishahmo


Siinä missä eilinen meni ihania tai semirassukoita miehiä pohtiessa, tänään hehkutetaan naisenergiaa!

Yksi melko uusi naishahmosuosikkini on Stieg Larssonin Millenium-trilogian Lisbeth Salander. Nainen joka vihaa miehiä, jotka vihaavat naisia. Superälykäs, häikäilemätön ja kovia kokenut todellinen kovanaama. Hänessä on asennetta muutaman muunkin sankarin tarpeisiin.

Pitkäaikaisempi ja ”vähän” pehmompi suosikkini on Montgomeryn pieni runotyttö Emilia. Emilia on minulle mieluisampi hahmo kuin Anna, josta kyllä pidän myös.

Muita: Mörkö (kai tiesitte, että mörkö on hon eli tyttö), monet Jane Austenin naishahmoista, Peppi Pitkätossu, Anna Karenina, Jane Eyre (kaikessa ärsyttävyydessäänkin), Merri Vikin Lotta...

perjantai 15. marraskuuta 2013

Virallisen lukukuun toisen kvartaalin yhteenveto


Nyt marraskuu, virallinen lukukuu ja samalla kolmenkymmenen päivän kirjahaaste, on puolivälissä. Taas on yksi viikko pulkassa ja kun tämä teksti pamahtaa eetteriin, olen taas junassa matkalla kotiin viikonlopun viettoon.

Toisella kvartaalilla:
  • Herätin kauhistusta mainitsemalla, että Kultahattu on mielestäni yliarvostettu. Lupauduin lukemaan teoksen uudestaan englanniksi ja saatankin toteuttaa lupaukseni jo lähiaikoina.
  • Lisäsin blogiini taas uuden listan, Hesarin listaamat suomalaiset 2000-luvun suosikit, kun olin järkyttynyt siitä, että olin lukenut listalta vain seitsemän (7!) kirjaa. Ja niistäkin kaksi marraskuun aikana.
  • Laitoin käyntiin suuren synttäriarvonnan blogin yksivuotispäivän kunniaksi. Osallistumisaikaa on marraskuun viimeiseen päivään saakka, jolloin lukukuukausi huipentuu arvontaan.

Kolmannella kvartaalilla aion ainakin:

  • Kertoa kolmenkymmenen päivän kirjahaasteessa lisää jännittäviä asioita kirjoista. Katsotaan, jos saisin taas jotakin shokeeraavaa aikaiseksi. Haaste on ollut erittäin kehittävä siinäkin mielessä, että mieleeni on muistunut sellaisia kirjoja, joita en ole muistanut pitkään aikoihin. Retki omaan elämänhistoriaan siis.
  • Mennä kirjamessuille! Jo toista kertaa tänä vuonna! Osa-aikapoh(o)jalaisuudestani on sentään joskus hyötyäkin, pääsen nimittäin ensi lauantaina kirjamessuille Seinäjoelle. Jee! Odotettavissa hillittömiä sekoamisia divariosastolla.
Mukavaa viikonloppua!