perjantai 23. elokuuta 2013

John Irving - Garpin maailma

Luin ensimmäisen Irvingini, Oman elämänsä sankarin, helmikuussa ja olin myyty. Irving on hämmästyttävä kirjailija, sillä hän onnistuu olemaan samaan aikaan hauska, herkkä, syvällinen ja jopa groteski. Oman elämänsä sankari oli jo heti sen luettuani mielestäni hyvä kirja, mutta omituisella tavalla se nousee arvoasteikollani koko ajan ylöspäin, vaikka lukemisesta on jo aikaa. Sen hahmot, värikkyys ja syvä herkkyys ovat jääneet mieleeni kummittelemaan ja mitä enemmän kirjaa ajattelen sitä paremmalta ja jopa minulle rakkaalta se tuntuu. Garpin maailma oli vähintään yhtä puhutteleva lukukokemus kuin Oman elämänsä sankari ja voin hyvin kuvitella että myös tämä teos tulee säilymään mielessäni ja nostamaan arvoansa hyvin pitkään.

Garpin maailma on kokoelma hyvin persoonallisia hahmoja ja näiden hahmojen elämäntarinoita. Tarinan alussa esitellään hyvin persoonallinen sairaanhoitaja Jenny Fields. Hän on nainen, joka on suuren luokan feministi, olematta kuitenkaan feministi. Hän ei halua aviomiestä mutta lapsen hän mielellään ottaisi, joten hän päätyy melko moraalisesti arveluttavaan ratkaisuun ja hankkii lapsen hoitamansa sodassa pahasti loukkaantuneen sotilaan kanssa, joka ei pysty juuri muuhun kuin toistelemaan nimeä Garp. Hän pystyy kuitenkin antamaan Jennylle lapsen, jonka Jenny nimeää T. S. Garpiksi (T ja S tarkoittavat ihan vain T:tä ja S:ää, eivät mitään muuta. Garp on siis ihan vain Garp).

Garp kasvaa erikoisessa ympäristössä erikoisen äitinsä kanssa, alkaa harrastaa painia ja toteaa haluavansa kirjailijaksi. Hieman yllättäen myös hänen äitinsä Jenny päätyy kirjailijaksi, kirjoittamalla omaelämäkerran Seksuaalisesti epäilyttävä, josta tulee jonkinlainen feministien raamattu. Jennystä tuleekin kovaa kokeneiden naisten, äärifeministien ja, no, seksuaalisesti epäilyttävien naisten idoli ja hänet ympäröi loppuelämäkseen tällaisten naisten joukko. Garp, jolla ehkä olisi äitiään enemmän lahjoja kirjailijaksi, saa aikaan hienon esikoisnovellin ja muutaman keskinkertaisen kirjan. Hänen kirjailijanuraansa varjostaa kuitenkin kuuluisa feministiäiti, jonka kautta lukijakunta määrittelee Garpin romaanit. Garpin maailma sisältää pätkiä näistä Garpin kirjallisista tuotoksista ja tämä tuo romaaniin mahtavaa elävyyttä ja värikkyyttä. Etenkin Garpin novelli Pensionaatti Grillparzer on hurmaava ja se tuo ilmi Garpin persoonaa paremmin kuin mikään luonteenlaatujen kuvailu.

Garp nai painivalmentajansa tyttären Helenin ja perustaa tämän kanssa perheen. Perheessä on paljon rakkautta, mutta myös syrjähyppyjä ja mustasukkaisuutta. Erään hirveän tapahtumaketjun tuloksena perheen nuorin poika kuolee ja teos saa synkempiä, masentuneita sävyjä. Teoksen loppupuolella dramaattiset tapahtumat lisääntyvät ja loppujen lopuksi kirja onkin hyvin surullinen. Uskomattoman kirjasta tekee se, että kaiken surun, masennuksen ja itkun keskellä se onnistuu kuitenkin olemaan kaunis, hauska, elämänmyönteinen ja onnellinen. Se on ennen kaikkea hyvin aito, kenties aidoin lukemani kuvaus oikeasta elämästä, toki kärjistettyjen ja toisinaan stereotyyppistenkin henkilöiden kautta. Irvingin luomat henkilöt ovat niin aidoin tuntuisia, että kirjaa lukiessa välillä unohti, että henkilöt ovat oikeasti keksittyjä. Oman elämänsä sankarin hahmot ovat edelleen kirkkaina mielessäni ja uskonkin, että näin käy myös Garpin maailman hahmojen kohdalla.

Olen tyytyväinen, että en ole aloittanut Irvingin lukemista aiemmin. Uskon nimittäin, että saan teoksista nyt paljon enemmän irti kuin olisin saanut vaikka viisi vuotta sitten. Tämä oli vasta toinen lukemani Irving. Ihanaa että minulla on koko joukko hänen romaanejaan vielä lukematta, eli uusia hahmoja, persoonia ja elämänmakuisia tarinoita kokematta.


Kirjailija: John Irving
Luettu kirja: Garpin maailma (suom. Kristiina Rikman)
Alkuperäinen kirja: The World according to Garp
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1978
Sivuja: 560
Mistä hankin: Akateeminen kirjakauppa
Missä ja milloin luettu: Kotona elokuussa suureksi osaksi lukumaratonin aikana
Arvostelu:  ★★★

8 kommenttia:

  1. Aloitit todella hienolla kirjalla, sillä Oman elämänsä sankari on mahtava!

    Minä aloitin Garpin maailmalla ja sen jälkeen Irving-koukku on pitänyt;) Oma suosikkini Irvingiltä on Leski vuoden verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ihan sattumalta valitsin ensimmäiseksi Irvingiksi juuri tuon Oman elämänsä sankarin. Se ensimmäinen usein kun on kaikista paras ja tärkein lukukokemus. Leski vuoden verran kuulostaa mielenkiintoiselta, mahtavaa tietää hyvien lukukokemuksien odottavan :)

      Poista
  2. Minä aloitin Ystäväni Owen Meanyllä kauan sitten, enkä ole ollut kovin hanakka sen jälkeen tarttumaan Irvingiin. Lukulista kuitenkin velvoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kahden lukemani lisäksi listalla näyttää olevan tosiaan enää tuo Owen Meany. Olen kuullut siitä hyvin ristiriitaisia mielipiteitä, jonka vuoksi se onkin ollut pitkään lukematta hyllyssäni. Vielä en siis osaa sanoa, onko Owen Meany samaa sarjaa näiden lukemieni kanssa, näitä kahta suosittelen kyllä lämpimästi. Ja sen verran olen Irving-koukussa että taidan pikapuoliin lukea tuon Owen Meanynkin.

      Poista
    2. Täältä sellainen mielipide, että Owen Meany on ihan parhautta! Eivätkä ne huiput Irvingit siihenkään lopu. :)

      Poista
  3. Olemme lukeneet samat Irvingit! Minä tosin luin Garpin maailman ensin (ai niin olihan välissä kehno Neljäs käsi) viime vuoden lopulla, ja nyt tänä kesänä Oman elämänsä sankarin, joka löytyykin omasta hyllystä. =D Garp on näistä kahdesta se läheisempi, vaikka Sankaristakin pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samis!:D Minulla ainakin usein käy niin, että se kirja, jonka satun lukemaan kirjailijalta ensimmäisenä, tulee aina olemaan se läheisin, vaikka muut myöhemmin lukemani kirjat olisivat parempia. Sen takia pitäisikin aina harkita tarkkaan mistä aloittaa;) Toisaalta ei sekään ole mukava ajatus, että nyt alkaa olla ne huiput Irvingit luettuina?

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!