lauantai 27. huhtikuuta 2013

54. White Teeth – Zadie Smith

Jos kirjottaisin kirjan, en ikinä keksisi sille nimeä. Kirjan nimi kun on tavallaan yhtä merkitsevä kuin sen sisältö. Vaikka teos olisi miten mahtava, ei kukaan välttämättä tahdo lukea sitä, mikäli se on nimetty tylsästi tai vastenmielisesti. Zadie Smithin Valkoiset hampaat on kirjan nimenä erikoinen. Sinänsä se ei herätä väistämätöntä halua teoksen lukemiseen, mutta erikoisuutensa vuoksi se jää hieman häiritsemään mieltä ja aiheuttaa pohdintaa siitä, mistä tämän niminen kirja voi kertoa.

Valkoiset hampaat ei kerro hampaidenvalkaisubisnestä pyörittävästä pyylevöityvästä yksinhuoltajaäidistä, missikisoihin pyrkivästä isäkompleksisesta nuoresta naisesta tai kieroutuneen sielunelämän omaavasta norsunluukauppiaasta. Se ei myöskään kerro pienestä koiranpennusta ja siitä, onko moraalisesti oikein käyttää herkkua apuna siinä, että saa koiran näyttämään hampaansa, ottaa tästä tilanteesta kuva ja sitten vielä ladata se kuva blogiin kaiken kansan nähtäville.

Valkoiset hampaat on kuvaus kahden Englantiin muuttaneen siirtolaisperheen elämästä, yhteentörmäyksistä, epävarmuuksista, ongelmista, iloista, suruista, kasvukivuista, unelmista ja pettymyksistä, toisin sanoen koko elämän kirjosta. Kirjassa tutustutaan päähenkilöiden kautta eri sukupolviin, kulttuureihin, ystävyyteen ja sukupuolien välisiin eroihin. Se on samalla hauska, surullinen, toisinaan masentavakin, huvittava, monipuolinen ja, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämänmakuinen. Valkoiset hampaat oli kaikista lukemistani kirjoista, hieman yllättäenkin, kaikista värikkäin. Sen hahmot olivat käsittämättömän aitoja ja persoonallisia, mätine hampaineen, tekohampaineen tai nuorine valkoisine hampaineen. Teoksen juoni ei sinänsä ollut kovin kummoinen, mutta sen hahmojen aitouden ja yllättävänkin sympaattisuuden vuoksi kirjan lukeminen oli nautinnolista ja mukavaa. Smith on selkeästi taituri ja kerronnallan osoitti, että ei ole ihmistä hampaisiin katsominen.



Kirjailija: Zadie Smith
Luettu kirja: Valkoiset hampaat (suom. Irmeli Ruuska)
Alkuperäinen kirja: White Teeth
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2000
Sivuja: 462
Mistä hankin: Turun pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: 19.-25.4.2013
Arvostelu:  ★★

6 kommenttia:

  1. Tätä ei ole tullut luettua, vaikka monet ovat kehuneeet. Joskus olen pyöritellyt kirjaa käsissäni kirjastossa, mutta sinne se on aina jäänyt... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. Tämä toimi itselle sellaisena mukavana semi-hömppänä:D

      Poista
  2. Sopiva hamamslääkäreille ja suuhygienisteille, yleensä hampaiden kanssa tekemisissä oleville (vitsi). Kuulosti iloiselta kirjalta.
    Ja olen samaa mieltä kirjailijan kanssa, että ihmistä ei voi arvottaa hampaidensa perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloinen se tosiaan oli, vaikka osittain käsitteli hyvin raskaitakin asioita.

      Poista
  3. Minusta tämä oli todella raskas kirja! Huh, ihme, että sain koskaan luettua. Tosin pakko myöntää, että kirjoittajalla on kyllä lahjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin tätä lukiessani, että on varmasti mielipiteitä jakava teos. Ihmettelin vähän itsekin, että pidin kirjan tyylistä ja koin sen eräänlaisen värikkyyden ja täyteenahdetun tunteen iloisena enkä niinkään raskaana ja väsyttävänä. Yleensä olen vähän allerginen tämän tyylisille kirjoille.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!