sunnuntai 30. joulukuuta 2012

78. Sputnik rakastettuni - Haruki Murakami

Joululoma ja aikaa lukea, onko mitään parempaa? Syksy on kulunut niin tiiviisti gradun parissa, että muuta kuin gradukirjallisuutta ei ole juuri ehtinyt lukemaan. Olen kuitenkin pitänyt motivoivana tekijänä sitä, että sitten kun gradu on valmis, minulla on taas aikaa lukea mielin määrin. No, se tästä aikapulasta, asiaan.

Kaikista kirjoista, jotka olen elämäni aikana lukenut, kaksi voidaan laskea sellaisiksi, joiden lukeminen on ollut mullistavaa ja järisyttävää. Näiden kirjojen maailma on ollut niin lumoava ja mukaansatempaava, että koen lukukokemuksen jollakin tavalla muuttaneen minua ja koko elämänkatsomustani. Ensimmäinen näistä kirjoista on Liisan seikkailut ihmemaassa, jonka luin jo lapsena ja jonka synkästä, hauskasta ja kieroutuneesta maailmasta lumouduin täysin. Toinen on viime kesänä Turun ja Lahden välisillä linja-automatkoilla lukemani Haruki Murakamin Kafka rannalla.

En nyt kerro tässä tekstissä enempää tästä Murakamin teoksesta, sillä Kafka rannalla ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa myöhemmin. Pohjustuksena kuitenkin on mainittava, että odotukseni olivat erittäin korkealla, kun tartuin Murakamin toiseen teokseen, Sputnik - rakastettuuni.

Sptunik - rakastettuni ei aivan yltänyt Kafka rannalla -tasolle, mutta en sen niin odottanutkaan, tai oikeastaan toivonutkaan, tekevän. Sputnik on fyysisesti lyhyempi ja henkisesti aikuisempi ja viipyilevämpi kuin Kafka rannalla. Kumpaakin kuitenkin yhdistää aivan omanlaisensa tunnelma, jossa lukija tuntee kelluvansa unenomaisessa pilviharsossa, josta irtautuminen on hankalaa. Niin hankalaa, että arjen kohtaaminen kirjan lukemisen jälkeen tuntuu yhtä oudolta kuin todentuntuisen unen jälkeen herääminen. Sitä huomaa miettivänsä, että onko todella niin, että muut eivät kokeneet samaa, mitä juuri äsken itse koin. Lienee sanomattakin selvää, että harva kirja kykenee luomaan tällaisia tunteita.

Sputnik - rakastettuni on siitä erikoinen teos, että sen juonenkäänteet sinänsä eivät ole merkittäviä. Kolme päähenkilöä ovat kaikki enemmän tai vähemmän elämässään eksyneitä. Kertoja on nuori miesopettaja K, joka on rakastunut nuoreen, kirjailijaksi aikovaan haaveilijatyttöön Sumireen. Sumire on taas omaksi yllätyksekseen rakastunut hieman vanhempaan bisnesnaiseen Miuhun. Oleellista näissä päähenkilöiden välisissä suhteissa on se, että kaikki haaveilevat jostakin sellaisesta, mitä eivät voi saavuttaa. Tämä kaipuu muodostuukin kirjan pääteemaksi ja on samalla sekä henkistä että fyysistä.

Rakastin kirjan psykologista otetta, tajunnanvirtamaisuutta ja sitä, että toden ja unen rajamaa ja samoin ihmisen henkisen ja fyysisen puolen raja, kävi teoksen edetessä yhä epäselvemmäksi. Lisäksi Sumiren kirjoittamiseen ja ajattelemiseen liittyvät oivallukset ihastuttivat ja kirja synnyttikin tarvetta oman kirjoittamistaidon kehittämiseen ja harjoittamiseen. Uskonkin, että mikäli olisin sattunut lukemaan tämän ennen kuin luin Kafka rannalla, olisi Sputnik - rakastettuni muodostunut juuri tuollaiseksi uskomattoman voimakkaaksi lukukokemukseksi, niin uudenlainen, omalaatuinen ja rakastettava on Murakamin kirjoitustapa. Kirjan takakannessa lukee vaatimattomasti, että Murakami on nero. Nero on sen verran vahva ilmaisu, että voisi kuvitella tämän olevan liioiteltua, mutta uskomatonta kyllä, minun on allekirjoitettava tämä väite täysin. Ei tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa täydet viisi tähteä ja odottaa, koska olisin tarpeeksi toipunut tästä vahvasta elämyksestä ja sen jälkeen etsiä käsiini seuraava Murakamin teos.

Kirjailija: Haruki Murakami
Kirja: Supūtoniku no koibito (englanniksi Sputnik Sweetheart)
Kieli: Suomi
Julkaisuvuosi: 1999
Sivuja: 252
Mistä hankin: Omassa hyllyssä, ostettu joululahjaksi saadulla lahjakortilla
Missä luettu: kotisohvalla joulun ja uuden vuoden välipäivinä
Arvostelu: ★★★★