perjantai 20. tammikuuta 2017

Sata maailmanhistorian parasta bändiä osa 5, sijat 60. - 51.

Bowie ja kitara.
Sarja on saavuttanut puolivälin! Mitä pidemmälle sarja etenee sitä helpompi minun on kirjoittaa näistä bändeistä. Sitä enemmän ne nimittäin ovat sydäntäni lähellä. Aiemmat osat löytyvät täältä: osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4.

60. David Bowie

Bowie oli minulle pitkään vähän sellaista taustamusiikkia, kivaa mutta ei kovin innostavaa. Aloin kuitenkin kuunnella miehen musiikkia toden teolla lukioikäisenä ja silloin kolahti ja kolahti kovaa. Yksi monipuolisimmista, taitavimmista, herkimmistä ja älykkäimmistä artisteista, joita tällä maapallolla on tallannut. Bowien kuolema taisi koskettaa minua enemmän kuin kenenkään muun julkkiksen kuolema tähän asti. Onneksi musiikki elää.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1964-2016
Paras albumi: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972)
Poiminta tuotannosta: Starman

59. Depeche Mode

Depeche Mode kuuluu myös lukioaikaisiin löytöihini. Enjoy the Silence olisi varmasti kärkipäässä, jos tekisin tällaisen listauksen yksittäisistä biiseistä (ehkä joskus vielä teenkin?). Depeche Mode on täydellistä tiettyihin hetkiin, herkkää, kaunista, surumielestä, silti kokeilevaa ja erilaista. Joskus vielä käyn Tallinnassa siinä baarissa, joka soittaa pelkkää Depeche Modea!

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1980-
Paras albumi: Violatori (1990)
Poiminta tuotannosta: Enjoy the Silence

58. Sex Pistols

Punkia olen kovasti mainostanut jo aiemmissa osissa, mutta nyt on aika nostaa esiin Sex Pistols, kaikkien punk-bändien äiti (isä? paheellinen isoveli?). Sex Pistols oli maailman ensimmäisiä merkittäviä punk-bändejä ja myös minun punk-historiani uranuurtaja. Oli hirvittävän vapauttavaa tajuta, että musiikin ei aina tarvitse olla kaunista, sointuvaa, harmonista. Ei tarvitse pyrkiä aina täydellisyyteen.  Punkin ja erityisesti Sex Pistolsin (tarpeeksi hallittu) raivo, kapinahenki ja Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols -asenne on ollut minulle ehdottomasti tarpeen. Porttiteoria toimii, Sex Pistols johti kohdallani ehdottomasti rajumpaan punk-musiikkikamaan.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1975-2008
Paras albumi: Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977)
Poiminta tuotannosta: Anarchy in the UK

57. Children of Bodom

Bodomia kuunteli kaikki yläasteen pahikset. Minä en ollut yläasteen pahis, enkä siis kuunnellut bändiä tuolloin. Ehkä noista yläastemuistoista johtuen, olen aina pitänyt bändiä vähän teinijuttuna. Bodomia aloin kuunnella enemmän vasta opiskeluaikana ja huomasin, että olinkin ollut turhaan ennakkoluuloinen. Kuitenkin yhtyeen musiikki on makuuni vähän liian tasapaksua kilinää ja örinää (tuntuu jotenkin maanpetturuudelta sanoa näin). Bodomia kuuntelen viikottain, mutta en paljoa kerrallaan. Se on parempaa pienissä annoksissa. Huvittavaa on se, että Bodom on minulle aina örinäbändi, vaikka monia huomattavasti enemmän örinäbändejä en miellä örinäbändeiksi laisinkaan.

Maa: Suomi
Vuodet: 1993-
Paras albumi: Are You Dead Yet? (2005)
Poiminta tuotannosta: Are You Dead Yet?

56. Good Charlotte

Siskollani oli Good Charlotten The Young and the Hopeless -levy ja puhkikulutin sitä melkoista tahtia. Harmitonta, jokseenkin viatonta ja mukavan menevää musiikkia. Ei mikään ihme että levy iski niin hyvin teini-ikäiseen meikäläiseen. Musiikillisesti pidin enemmän bändin uudemmista levyistä, mutta tuo levy tulee aina olemaan rakkain. Bändi pääsee nykyisin aika harvoin Spotifyn virtuaaliselle levylautaselle, mutta se ei yhtään vähennä sitä tosiasiaa, että Good Charlotte on minulle yksi tärkeimmistä bändeistä ja ansainnut paikkansa listalla.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1996
Paras albumi: The Young and the Hopeless
Poiminta tuotannosta: I just wanna live

55. The Ramones

The Ramones on monelle pyhä, se yksi ja ainut punk-bändi. Minä, synkkyysfani ja rosoisuuden rakastaja, pidän bändiä  kuitenkin aika tylsänä. Ramonesin musiikki on puhtoista ja oikeastaan kaunista. Kuitenkin bändille on minulle ehdottomat hetkensä, kun kaipaan jotakin menevää, kuuntelen Ramonesin poikia. Yhdenlaista viihdettä on myös kuunnella Ramonesia ja laulaa päälle bändin biiseistä tehtyjä suomennoksia. Noiduttuun luutarhaan mä vein kissan parhaan...

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1974-1996
Paras albumi: Ramones (1976)
Poiminta tuotannosta: Sheena is a Punk Rocker

54. Eppu Normaali

Eput, kenen suomalaisen listalta tämä bändi muka ei löytyisi? Ihailen sanoituksia ja etsin (ja löydän) niiden taustalta Kirsi Kunnaan vaikutusta. Hyvin harvoin alan varta vasten kuunnella Eppuja, mutta ei taida mennä viikkoakaan ilman yhtyeen musiikkia: sitä kuulee radiosta, telkkarista, sitä on yhden tai kahden biisin verran melkein jokaisella Spotify-soittolistallani ja sitä tulee lauleskeltua. Eput ovat yhden toisen suomalaisen bändin (arvaatte ehkä minkä, siihenkin palaan huomattavasti myöhemmin tässä sarjassa) kanssa Suomen suomalaisen bändi. Hittibiisit ovat tuttuja kaikille ja uppoavat kansaan kuin veitsi voihin. Eikä ihme. Minulle bändin musiikki on kuitenkin jotenkin liian "kilinä-rockia" ollakseen ihan huippusuosikkini, se selittää sijoituksen.

Maa: Suomi
Vuodet: 1976
Paras albumi: Imperiumin vastaisku (1988)
Poiminta tuotannosta: Vihreän joen rannalla (mikä video!)

53. Papa Roach

Cut my life in two pieces, this is my last resort. Kuulostaako tutulta? Aika moni tuntee tämän vuonna 2000 (No NYT tunnen itseni vanhaksi! APUA!) julkaistun kappaleen, vaikka bändi ei muuten olisikaan tuttu. Ja biisihän on yksi rock-historian parhaista, jos minulta kysytään. Papa Roach on niitä bändejä, joita rakastan erityisesti laulajan rosoisen äänen takia. Jostakin syystä bändi tuntuu jääneen pahasti esim. vähän samankaltaisten Linkin Parkin ja Avenged Sevenfoldin varjoon, vaikka yhtyeeltä on tullut melkoinen määrä loistavaa musiikkia. Suosittelen!

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1993-
Paras albumi: Getting Away With Murder (2004)
Poiminta tuotannosta: Last Resort

52. Suicidal Tendencies

Suicidal Tendencies on harvinainen bändi tällä listalla: olen kuunnellut sitä vasta pari vuotta. GTA V on tietysti tuonut paljon iloa elämääni noin muutenkin, mutta sitä kautta löysin Channel X:ää kuunnellessani pari uutta suosikkibändiä. Kuka voi oikeasti väittää, että pelaaminen olisi ajanhukkaa? Suicidal Tendencies kuului bändeihin, jotka näin viime toukokuussa ensimmäistä kertaa livenä. Keikka oli mahtava ja oli se nyt vaan hieno hetki kuulla Institutionalized livenä, jokaisen  virkamiehen pitäisi se tehdä.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1983-
Paras albumi: Suicidal Tendencies (1983)
Poiminta tuotannosta: Institutionalized

51. Metallica

Minä rakastan musiikkia ja rakastan puhua siitä. Sen olen kuitenkin oppinut, että ei kannata mennä sanomaan Metallica-fanille, että ei ihan ymmärrä miksi bändi on niin hirveän suosittu. Heh. Tästäkin huolimatta bändi löytyy näin korkealta listaltani. Kyse ei ole siitä, etteikö bändi olisi ihan loistava vaan siitä, että moni bändi on niin paljon parempi (palaan tähän vielä). Odotin Metallican uutta levyä innolla ja uskomatonta mutta totta, sekin oli loistava. Metallican suosio taitaakin perustua siihen, että se on yksi maailman tasalaatuisimmista bändeistä. Kaikki biisit laajassa tuotannossa ovat kuunneltavia, hyviä jopa. Metallica on ehkä jollain tavalla aikuismaisempi kuin monet muut metallibändit, ehkä se on syy miksi bändi ei ole ylempänä listallani...

Pakko on vielä mainita se, että ensimmäinen muistikuvani Metallicasta on, kun Lista-ohjelmassa näytettiin bändin video, jossa on raiskauskohtaus. Siitähän nousi tietenkin valtava kohu, jo tuolloin, ennen kukkahattutätien luvattua aikaa. En saanut traumoja (taisin sitä paitsi siirtyä pois telkkarin vierestä), mutta sen tuo tapaus takasi, että bändi jäi pysyvästi mieleeni jo lapsena.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1981-
Paras albumi: Musta albumi tietty! (Metallica, 1991)
Poiminta tuotannosta: Nothing else matters

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Michel Houellebecq: Oikeus nautintoon


Luin ensimmäisen Houellebecqini joulukuussa 2015. Paljon sai virrata Aurajoessa vettä ennen kuin tartuin seuraavaan, vaikka tuon ensimmäisen kohdalla olen todennut näin: "Jotakin erittäin kieroutuneella tavalla lupaavaa tässä teoksessa oli."

Oikeus nautintoon oli melkoisen ravisutteleva lukukokemus, se ei todellakaan päästänyt minua helpolla. Nelikymppinen Michel (heh, nyt vasta tajusin että päähenkilön nimi oli sama kuin kirjailijan) työskentelee kulttuuriministeriössä ja on jotenkin hukassa elämässään. Hän osallistuu ryhmämatkalle Thaimaahan ja Houllebecqin ollessa kyseessä ei liene vaikea arvata, mitä Michel siellä puuhailee.

Michel tutustuu samalla matkalla kiinnostavaan naiseen nimeltä Valérie, johon hän yllättäen solmii myös henkisen, romanttisen suhteen. Mies saa lopultakin elämälleen sisältöä ja merkitystä, muutakin siis kuin nuo satunnaiset fyysiset suhteet. Mikään kaunis rakkausromaani Oikeus nautintoon ei tietenkään ollut, mutta olin yllättynyt kuitenkin siitä, että toisinaan se oli jopa herkkä tai ainakin herkähkö.

Houellebecq kuvaa seksiä ihan liian tarkasti, pitkästi ja usein. Kirja oli ällöttävä ja siinä käsiteltiin sellaisia teemoja, että en yhtään ihmettele, miksi kirjailija on suututtanut niin monet, mukaan lukien Ranskan muslimit. Silti tässäkin, kuten siinä aiemmin lukemassakin kirjassa, oli kerronnassa jotakin koukuttavaa ja vangitsevaa. Kertakaikkiaan kummallinen ja häiritsevä kirja, joka silti oli pakko ahmia melkoista vauhtia.

Vuoden ensimmäinen kirja avasi myös Helmet-haasteen, vedän yli kohdan 28 (Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan)

Kirjailija: Michel Houellebecq
Kirja: Oikeus nautintoon, suom. Ville Keynäs (Plateform, 2001)
Sivumäärä: 312 sivua
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu:  ★★

perjantai 6. tammikuuta 2017

Loppiaisen lukumaraton

Piiitkästä aikaa päivä ilman mitään pakollista ohjelmaa! Klassikojen lumoissa -blogi haastoi mukaan lukumaratoomaamaan vuoden ensimmäisellä viikolla ja nyt totesin, että tämä päivä sopii mitä mainioimmin lukemiseen.

Ulkona paukkuu pakkanen ja akkujen lataaminen lepäilemällä tulee ehdottomasti tarpeeseen. Maratonin aion viettää täysin stressittä, ei haittaa vaikka luettuja siuvja kertyisi vähän tai jos kyllästyn kesken kaiken. Kirjojakin on kesken hirveän monta, katson miltä tuntuu. Aloitan siis nyt, kun kello on 12. Ensimmäiseksi alan lukea Margaret Drabblen Loistavaa tulevaisuutta, jossa olen sivulla 56.

Klo 16:14 


Neljä tuntia on kulunut, olen kokannut, syönyt, nukkunut päikkärit ja käynyt pikaisen lenkin Eskon kanssa (kuuntelin Lehtolaisen Oikeuden jalopeuraa). Kohta lähden pumppiin ja sen jälkeen saunaan. Voi olla siis ettei tänään tule enää hirveästi luettua, nyt on sellainen olo että urheilu tekee parempaa kuin sohvalla lukeminen.

Sivuja luettu: 128
Äänikirjaa kuunnteltu: 15 min 

Klo 21:47
Uni alkaa painaa silmiä. Luin saunan jälkeen hiukan lisää Loistavaa tulevaisuutta, mutta alkoi kyllästyttää. Se kerronta on toistelevaa, ei ihme että alkaa väsyttää. Luen siihen asti, että uni lopulta voittaa, mutta vaihdan kirjaa. Scifi houkuttaisi ja siihen nälkään voisi sopia Jonh Wyndhamin Käenpojat. Toinen vaihtoehto voisi olla Houellebecqin oikeus nautintoon, se olisi ehkä tarpeeksi shokeeraava pitämään hereillä. Kuten arvelinkin, tästä maratonista ei tule mikään sivumäärien riemuvoitto. Huomenna kuitenkin jatkuu, pitkien yöunien jälkeen ja aikaa on kello 12 asti. Hyvää yötä!

Sivuja luettu: 150
Äänikirjaa kuunnteltu: 15 min 

Lauantai klo 9:12
Luin 156 sivua eilisen ja tämän aamun aikana Houellebecqia. Onpa taas kirja. Nyt kuitenkin lukeminen loppuu, lähden hikoilemaan spinningiin. Kuuntelen kävelymatkat äänikirjaa eli tulen vielä päivittämään nuo kuunnellut minuutit. Tästä tuli ihan todella tynkämaraton, mutta oli silti kivaa.

Sivuja luettu:315
Äänikirjaa kuunnteltu: 15 min 

Loppuyhteenveto:
Tämä oli säälittävin lukumaraton ikinä! Mutta sopi kaltaiselleni suorittajalle ihan hyvin. Väsyneet lihakset taitavat pakottaa lepäilemään loppuviikonlopun ja taidan lukea loppuun sekä Loistavan tulevaisuuden että Houellebecqin kirjat. Lukeminen siis jatkuu, vaikka maratonaika loppui. Ehdin lukea muutaman sivun Sotaa ja rauhaa e-kirjana eli sivumäärä nousi vielä pikkuisen, samoin kuunnellun äänikirjan minuutit.Varsin vaatimaton tulos, mutta kuten todettu, ei aina tarvitse suorittaa.

Sivuja luettu: 328
Äänikirjaa kuunnteltu: 35 min 

Nyt jatkan lumisesta viikonlopusta nauttimisesta. Ihanaa että Turkuunkin saatiin vihdoin lunta! Eskokin tykkää. Mukavaa viikonloppua kaikille :)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa - vuosi yhtä kirjajuhlaa!


Uusi vuosi ja uudet kirjapöhinät! Ja millaiset pöhinät!

Keltään ei varmasti ole mennyt ohi se, että tänä vuonna itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Kunnioitettavaa ikää juhlitaan myös kirja- ja kirjablogimaailmassa. Yle aloittaa koko vuoden kestävän juttusarjan, jossa käsitellään jokaiselta itsenäisyyden vuodelta yksi kirja. Kirjoista keskustellaan niin televisiossa kuin radiossakin. Nadja Nowak ja Seppo Puttonen ovat valinneet nämä kirjat ja ilouutinen on se, että kirjat ovat luettavina myös e-kirjoina Kansalliskirjaston verkkokirjastossa, jonne löytää tuolta Ylen sivujen kautta.

Hauskaa on se, että myös kirjablogit (peräti 81 blogia!) ovat mukana tässä projektissa. Täällä blogissani käsittelen vuosien 1977 ja 1921 kirjat. Arpaonnesta ei parane marmattaa, mutta tuo kymmenen vuotta ennen syntymääni julkaistu vuodelle -77 valittu Haavikon Kansakunnan linja ei liene listan helpoimmasta päästä. Haaste on kuitenkin otettu innolla vastaan!

Lienee itsestään selvää, että olen tästä kaikesta kirjatouhusta hyvin innoissani. Eikä sekään taida yllättää, että lisään myös tämän 101 kirjan listan projekteihini. Tähän mennessä olen lukenut listalta säälittävät 15 kirjaa, eiköhän tuokin tämän vuoden aikana muutu.

Tässä vielä kaikki nuo kirjat, mielenkiintoisia keskusteluja on varmasti luvassa. Yliviivattuina ne, jotka olen lukenut.

2010-luku:
2016 Remes Ilkka: Kiirastuli
2015 Hirvonen Elina: Kun aika loppuu
2014 Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia
2013 Rauhala Pauliina: Taivaslaulu
2012 Seppälä Juha: Mr Smith
2011 Liksom Rosa: Hytti nro 6
2010 Nummi Markus: Karkkipäivä 

2000-luku:
2009Verronen Maarit: Normaalia elämää
2008 Oksanen Sofi: Puhdistus
2007 Isomäki Risto: Litium 6
2006 Krohn Leena: Mehiläispaviljonki: kertomus parvista
2005 Salminen Arto: Kalavale
2004 Lundán Reko: Rinnakkain
2003 Sund Lars: Eriks bok
2002 Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
2001 Tervo Jari: Suomemme heimo
2000 Peltoniemi Jusa: Jäähyväiset sukuromaanille
 
1990-luku:
1999 Pimenoff Veronica Maa ilman vettä
1998 Raittila Hannu: Ei minulta mitään puutu
1997 Kunnas Mauri: Koiramäen joulukirkko
1996 Onkeli Kreetta: Ilonen talo
1995 Kalle Päätalo: Hyvästi Iijoki
1994 Paloheimo Matti: Valkoinen Mandela
1993 Joensuu Matti Yrjänä: Harjunpää ja rakkauden nälkä
1992 Katz Daniel: Saksalainen sikakoira
1991 Paasilinna Erno: Kauppamiehet isänmaan asialla
1990 Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi

1980-luku:
1989 Idström Annika: Kirjeitä Trinidadiin
1988 Kontio Kari ja Nevanlinna Tuomas: Kirjava lehmä
1987 Kilpi Eeva: Animalia
1986 Tuuri Antti: Ameriikan raitti
1985 Pulkkinen Matti: Romaanihenkilön kuolema
1984 Saisio Pirkko: Kainin tytär
1983 Skiftesvik Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja
1982 Utrio Kaari: Ruusulaakso
1981 Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
1980 Röyhkä Kauko: Tien laidalla Waterloo

1970-luku:
1979 Asikainen, Melleri ja Vuento: Pete Q
1978 Peltonen Juhani: Elmo
1977 Haavikko Paavo: Kansakunnan linja
1976 Rasa Risto: Kaksi seppää: runoja
1975 Kylätasku Jussi: Revari
1974 Meri Veijo: Kuviteltu kuolema
1973 Turunen Heikki: Simpauttaja
1972 Paasilinna Arto: Operaatio Finlandia
1971 Joenpelto Eeva: Vesissä toinen silmä
1970 Sinkkonen Lassi: Solveigin laulu

1960-luku:
1969 Laine Jarkko: Niin kulki Kolumbus
1968 Parras Tytti: Jojo
1967 Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
1966 Salo Arvo: Lapualaisooppera
1965 Mukka Timo K.: Tabu
1964 Mikkola Marja-Leena: Tyttö kuin kitara
1963 Rintala Paavo: Sissiluutnantti
1962 Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella
1961 Polva Anni: Tiinalla on hyvä sydän
1960 Vartio Marja-Liisa: Kaikki naiset näkevät unia 
 
1950-luku:
1959 Cleve Anders Gatstenar: Katukiviä
1958 Aapeli: Pikku Pietarin piha
1957 Kunnas Kirsi: Tiitiäisen tarinoita
1956 Virtanen Irja: Kenttäharmaita naisia
1955 Virtanen Rauha S.: Seljan tytöt
1954 Linna Väinö: Tuntematon sotilas
1953 Räsänen Aino: Näkemiin, Helena
1952 Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija
1951 Kokko Yrjö: Sudenhampainen kaulanauha
1950 Jansson Tove: Muumipapan urotyöt 
 
1940-luku:
1949 Valentin: Ruma Elsa
1948 Sinervo Elvi: Vuorelle nousu
1947 Outsider: Kilroy oli täällä
1946 Talvi Jussi: Tällaista oli palata
1945 Waltari Mika: Sinuhe, egyptiläinen
1944 Armas J. Pulla: Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy
1943 Hälli Matti: Suopursu kukkii
1942 Pennanen Eila: Ennen sotaa oli nuoruus
1941 Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
1940 Palolampi Erkki: Kollaa kestää 
 
1930-luku:
1939 Wuolijoki Hella: Niskavuoren leipä
1938 Paavolainen Olavi: Risti ja hakaristi
1937 Laine Martti: Kuilu
1936 Salminen Sally: Katrina
1935 Harmaja Saima: Sateen jälkeen
1934 Vala Katri: Paluu
1933 Lehtonen Joel: Henkien taistelu
1932 Pekkanen Toivo: Tehtaan varjossa
1931 Haanpää Pentti: Noitaympyrä
1930 Uurto Iris: Ruumiin ikävä
 
1920-luku:
1929 Karimo Aarno: Kumpujen yöstä
1928 Kallas Aino: Sudenmorsian
1927 Seppänen Unto: Taakankantajat
1926 Valtonen Hilja: Nuoren opettajattaren varaventtiili
1925 Södergran Edith: Maa jota ei ole ke
1924 Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva
1923 Hänninen Kaarlo: Kiveliön karkurit
1922 Swan Anni: Pikkupappilassa
1921 Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta
1920 Aho Juhani: Muistatko
 
1910-luku:
1919 Sillanpää F.E.: Hurskas kurjuus
1918 Leino Eino: Vapauden kirja
1917 Lehtimäki Konrad: Ylös helvetistä

lauantai 31. joulukuuta 2016

Lukuvuosi 2016 paketissa

En lukenut kuvan kirjoista tänä vuonna yhtäkään. Oikean reunan aarteen, jo lapsena ihailemani vihreän öljylampun, sen sijaan sain mummultani tänä vuonna. Se pääsi heti kunniapaikalle, Dostojevskin ja Hugon viereen.

Ajan kiitäminen hämmästyttää minua jatkuvasti ja enenevissä määrin. Ihan vasta äsken oli edellinen uusi vuosi! Hämmästyttävintä on se, että tämä on jo blogihistoriani neljäs vuosipaketointi. Aiempina vuosina olen tehnyt osavuosikatsauksia, mutta tämä vuosi on ollut poikkeus. Yhtään koontia ei ole ilmestynyt, vaan kaikki on nyt tässä.

Vuosi 2015 on paketoitu täällä.
Vuosi 2014 on paketoitu täällä.
Vuosi 2013 on paketoitu täällä.

Vuosi 2016 on ollut ehkä elämäni toiseksi rankin vuosi mutta samalla yksi parhaista. Sain unelmatyöpaikan, koin elämäni pahimman flunssan, näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, koin taianomaisia hetkiä Baijerissa. Näin ensimmäistä kertaa monta suosikkibändiäni (mm. Rammstein, Anthrax, Slayer, Five Finger Death Punch). Hypin kaatosateessa likomärkänä mutta valtavan onnellisena Sabatonin keikalla Münchenissa ja Flogging Mollyn keikalla Seinäjoella. Provinssissa rakastuin lopullisesti myös Mokomaan. Oli yhdet häät ja yhdet hautajaiset. Sairastelin ja sain lopulta helpottavan diagnoosin. Aloitin omakotitaloprojektin suunnittelun, koin ennen kokematonta ihmisen pahuutta mutta myös hyvyyttä, olin stressaantuneempi mutta välillä myös onnellisempi kuin ikinä. Etsin 160 geokätköä ja kävin salilla 110 kertaa. Lenkkeilin lukemattomia kilometrejä luonnossa ja kaupungissa. Tein hulluna töitä ja koin jatkuvaa onnea siitä, että saan tehdä työtä, jonka koen niin omakseni.

Kirjavuodesta uhkasi tulla aika tylsä, mutta se parani loppua kohden ja näin jälkikäteen katsottuna luin todella paljon ja todella hyviä kirjoja. Suurta määrää selittää ennen kaikkea suuri äänikirjojen ja e-kirjojen määrä. Listaprojektit etenivät huonommin kuin aiempina vuosina, mutta silti yllättävän mukavasti, kun ottaa huomioon muun elämän kiemurat.

Tässä siis katsaus kirjalliseen vuoteeni 2016. Innolla odotan mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Ainakin se voisi sisältää hiukan enemmän myös seesteisiä hetkiä kuin vuosi 2016, vaikka aika haipakkaa tulee myös ensi vuosi olemaan. Jotenkin minulla on kuitenkin tunne, että nämä ovat juuri niitä vuosia, joita vanhana tulee muistelemaan lopulta lämmöllä.

Tammikuu

Aloitin vuoden työttömänä mutta onnellisena siitä, että sain olla kotona Turussa. Harrastin paljon ja näemmä myös luin paljon. Hytisin kovissa pakkasissa.

1) Lehtolainen: Ennen lähtöä (äänikirja)
2) Hietamies: Yösyöttö
3) Lindstedt: Oneiron
4) Sherlock Holmesin seikkailut
5) Lehtolainen: Veren vimma (äänikirja)
6) Chang: Villijoutsenet
7) Lehtolainen: Rivo satakieli (äänikirja)
8) Emile Zola: Nana (e-kirja)
9) Hietamies: Tarhapäivä
10) Lahtinen & Salminen: Kakola - vankilan tarina
11) Tintti neuvostojen maassa (sarjakuva)
12) Tintti Afrikassa (sarjakuva)
13) Manninen&Raivio: Punavuoren keisarinna
14) Wolf: Erään naisen elämä
15) Lewis: Velho ja leijona

Tammikuun tajunnanräjäyttäjä:



Helmikuu

Työttömyys jatkui vielä helmikuun ajan. Kävin salilla 30 kertaa eli aika usein, kun ottaa huomioon, että helmikuussa oli 29 päivää. Kuun puolivälissä kävin soveltuvuuskokeissa Tampereella ja voisi todeta, että loppu on historiaa. Oli talvi, kylmää ja pimeää.

16) Lehtolainen: Väärän jäljillä (äänikirja)
17) Jokinen: Kuolevaksi julistettu (äänikirja)
18) Hyysalo: Fight Back
19) Handke: Vasenkätinen nainen
20) Weir: Yksin Marsissa
21) Sinisalo: Kätketyt
22) Ballard: Uponnut maailma
23) Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (äänikirja)
24) Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (e-kirja)
25) Guillou: Pahuus
26) Lehtolainen: Rautakolmio (äänikirja)
27) Huxley: Uljas uusi maailma

Helmikuun paras idea, kirjahyllyn aarteiden esittely blogissa:



Maaliskuu

Maaliskuun alussa aloitin unelmatyössäni, siirryin arkipäiviksi Seinäjoelle. Olin flunssassa, kun työ alkoi, enkä parannellut sitä rauhassa ja ehkä sen seurauksena vähän myöhemmin sairastuin aikuisikäni pahimpaan flunssatautiin. Kuumetta oli monta päivää 40 astetta, nielussa paha tulehdus ja olin kehnossa kunnossa. Tarinasta opin sen, että kun on kipeä, on levättävä. Luin hämmästyttävän monta kirjaa ottaen huomioon, miten hektinen tuo kuukausi oli.

28) Tournier: Keijujen kuningas
29) Stevenson: Kidnappaus kannella
30) McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
31) O´Brien: Kolmas konstaapeli
32) Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
33) McCoy: Ammutaanhan hevosiakin
34) Grosshmith: Ei kenenkään päiväkirja

Maaliskuuta kuvaava facebook-päivitys:



Huhtikuu

Huhtikuussa hektisyys alkoi näkyä, saldona vain kaksi kirjaa (joista toisesta en muista mitään) ja yksi äänikirja.

35) Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
36) McCabe: Pikku teurastaja
37) Lehtolainen: Surunpotku (äänikirja)

Huhtikuun mysteeri, kokonaan unohtunut kirja:



Toukokuu

Toukokuukin oli kiireinen. Kuukauden lopussa lähdimme juhlimaan miehen 30-vuotispäivää Müncheniin. Ajelimme autobaanalla (= mies ajoi, minä kiljuin vieressä), näimme Alpit ja sinisempää vettä kuin koskaan ikinä missään ja koimme saksalaisella tehokkuudella järjestetyt festarit. Huippumatka, yksi parhaista! Kirjoja luin vain kolme, mutta yksi niistä oli sitäkin isompi, monellakin tavalla, Knausgårdin viimeinen Taisteluni.

38) Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
39) Knausgård: Taisteluni kuudes kirja
40) Kureishi: Esikaupunkien Buddha

Toukokuun paras hetki, silkkaa onnea!:



Kesäkuu

Kesäkuussa vasta vähän luinkin, luultavasti vähiten koko blogiaikanani. Sana hässäkkä kuvaa kuukautta hyvin. Sain etätyösopimuksen ja Pohjanmaalla viettämäni aika väheni radikaalisti.

41) Mustonen: Ruokarouva
42) Beckett: Mercier ja Camier

Kesäkuun ihastus:



Heinäkuu

Heinäkuussa pidin (palkatonta) lomaa ja lomalle lähdin sopivasti Provinssin kautta. Geokätköiltiin ja reissattiin Suomessa.

43) Ondaatje: Englantilainen potilas
44) Jokinen: Mustat sydämet (äänikirja)
45) Bronte: Syrjästäkatsojan tarina
46) Vermes: Täällä taas (e-kirja)
47) Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
48) Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi (äänikirja)
49) Asterix Britanniassa (sarjakuva)

Heinäkuun kaunein hetki:



Elokuu

Elokuussa aloin sairastella oikein tosissani vatsaani ja olo oli heikko niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koitin lepäillä, kun mahdollista ja luin näemmä paljon sarjakuvia. Geokätköilin paljon ja nautin luonnosta. Oli hautajaiset. Oli stressiä.

50) Kuusismurffinen huilu (sarjakuva)
51) Tintti Amerikassa (sarjakuva)
52) Tintti ja Faaraon sikarit (sarjakuva)
53) Austen: Emma
54) Natsume: Kokoro
55) Maskula: Musta kansio
56) Paloniemi: 112 osumaa (sarjakuva)
57) Flynn: Paha paikka(e-kirja)
58) Lehtolainen: Maria Kallio -novelli (e-kirja)

Elokuun ihanin:



Syyskuu

Syyskuu oli suora jatko kesälle, lämpimin ja kaunein miesmuistiin. Luin Knausgården Syksyn ja Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta, teemaan sopivasti. Rakastuin Siilin eleganssiin ja katsoin sen myös elokuvana.

59) Barbery: Siilin eleganssi
60) Utrio: Vaitelias perillinen (äänikirja)
61) Koirapuistojen nainen (sarjakuva)
62) Knausgård: Syksy
63) Tuomainen: Kaivos (e-kirja)
64) Kirjaston kissat (sarjakuva)
65) Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
66) Kinnunen: Lopotti (äänikirja)
67) Rytisalo: Lempi

Syyskuun kaunein päivä ja kaunein kirja:



Lokakuu

Sain VR:ltä kuuden viikon ilmaisen kokeilun BookBeatiin ja se todella näkyi kirjavalinnoissa. Alkoi olla ihan todella syksy. Lenkkeilin Eskon kanssa ja kuuntelin äänikirjoja. Käytiin laivalla. Oli kirjamessut ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Innostuin bloggaamisesta uudelleen, kun tapasin Helsingin messuilla ihania kollegoja.

68) Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä (e-kirja)
69) Parkkinen: Karhukirjeitä kuntolomalta (äänikirja)
70) Lehtolainen: Henkivartija (äänikirja)
71) Auer: Murhalesken muistelmat (e-kirja)
72) Turunen: Rakkaudenhirviö (e-kirja)
73) Nousiainen: Juurihoito
74) Byatt: Riivaus
75) Heikkinen: Juice Risainen elämä
76) Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (e-kirja)
77) Simukka: Punainen kuin veri (äänikirja)

Lokakuun parhaita hetkiä:









Marraskuu

Sain lopulta diagnoosin ja syyn sairastelulleni. Omakotitaloprojektin suunnittelu käynnistyi virallisesti. Löysin Villimpi Pohjola -sarjakuvat. Aloin odottaa joulua. Oli minusta johtumattomista syistä ihan valtavasti stressiä, töissä onneksi edelleen valtavan mukavaa.

78) Pasa&Atpo: Eniten vituttaa työ (e-kirja)
79) Walker: Lost in Suomi (e-kirja)
80) Onkeli: Ilonen talo (e-kirja)
81) Parkkinen: Karhukirjeitä kaamoksesta (äänikirja)
82) Villimpi pohjola 1 (sarjakuva)
83) Villimpi pohjola 2 (sarjakuva)
84) Villimpi pohjola 3 (sarjakuva)
85) Stoker: Dracula
86) Fielding: Bridget Jones
87) Asterix Olympialaisissa (sarjakuva)
88) Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (e-kirja)
89) Villimpi pohjola 4 (sarjakuva)
90) Watson: Miss Pettigrew lives for a day
91) Stein: Alice B. Toklasin omaelämäkerta
92) Villimpi pohjola 5 (sarjakuva)
93) Villimpi pohjola 6 (sarjakuva)
94) Karhukirjeitä Karvoselle (äänikirja)
95) Korhonen: Emme enää usko pahaan (e-kirja)
96) Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Marraskuun ihastus:



Joulukuu

Stressi jatkui, mutta joulukuussa oli myös paljon hyvää. Luin monta hyvää kirjaa ja olin iloinen, kun jaksoin pitää joulukalenteria bloggaamattomista kirjoista. Muistin taas, että vaikka tuntuu, ettei olisi mitään sanottavaa, voi silti kirjoittaa. Sain puristettua vuoden 2016 Helmet-haasteen kasaan vuoden viimeisinä päivinä.

97) Shakespeare: Hamlet (e-kirja)
98) Canth: Anna Liisa (e-kirja)
99) Kolu: Me Rosvolat (äänikirja)
100) Nothomb: Nöyrin palvelijanne
101) Dickens: Joululaulu (äänikirja)
102) Gaskell: Cranfordin naiset
103) Chapman: Onko jo joulu? (kuvakirja)
104) Leskinen: Äeti (runokirja)
105) Coetzee: Hämärän maat
106) Kyrö: Mielensäpahoittaja, miehen työt
107) Marquez: Rakkautta koleran aikaan
108) Swift: Tynnyritarina
109) Itkonen: Palatkaa perhoset

Joulukuun paras tyyppi:


Yhteenvetona siis, vuonna 2016 luin 109 kirjaa, joista:

- 19 kuuntelin äänikirjana
- 17 luin e-kirjana
- 16 oli sarjakuvakirja ja yksi lasten kuvakirja.

1001 listalta luin tänä vuonna 30 teosta, joista yhden (Dickensin Joululaulu) olen lukenut jo aiemmin. Nyt vuoden lopussa tilanne on 232/1001.

Vuosi sitten otin tavoitteekseni lukea Keskisuomalaisen listan loput kirjat. Eipä onnistunut, ei, luin listalta kolme kirjaa! Tilanne on nyt 87/100 eli tätä vauhtia 90 täyteen voisi olla ensi vuodelle realistinen projekti.

Myös 2000-luvun kotimaiset suosikit listalta luin kolme kirjaa, ensi vuonna voisi lisätä uuden (ja vanhan!) kotimaisen lukemista. Tilanne on nyt 33/100.

Kaikkien aikojen paras kirja -listalta luin melkein vahingossa peräti seitsemän kirjaa. Tuo lista on siitä kiva, että sillä olevat kirjat ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä. Sieltä voisi poimia jatkossakin luettavaa. Tilanne tuon listan suhteen on nyt 88/142.

Tämä vuosi opetti ainakin sen, että ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Siksi en suunnittele ensi vuoden lukemisiani. Ainoaksi tavoitteekseni otan neljäsosan eli 250 luetun kirjan saavuttamisen 1001-listaltani. Sen pitäisi olla ihan täysin mahdollista, jopa todennäköistä, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Haasteisiinkaan en taida muihin ryhtyä, mutta suoritan Seinäjoen kirjaston sadan kirjan haastetta , se onkin jo startannut aika hyvin (luin 13 kirjaa joulukuun aikana). Ja uuteen Helmet-haasteeseen tartun myös suurella innolla.

Kiitos kun olette olleet blogini matkassa vuonna 2016. Jaksan aina ihmetellä, miten saan niin paljon ihania kommentteja, kun itse olen maailman huonoin kommentoimaan ja viime aikoina en ole ehtinyt lukea juuri yhtään blogejakaan. Pahoittelen myös sitä, että olen niin huono vastaamaan. Joka ikinen kommentti kuitenkin ilahduttaa minua valtavasti.

Kiitos siis teille ja miljoona sydäntä! Ja onnelista vuotta 2017, odotan suurella mielenkiinnolla, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos tämän vuoden 2016 tapahtumat olisi läväyttänyt eteeni vuosi sitten, olisin tainnut saada slaagin. Onneksi siis tulevaan ei voi nähdä, pitää vaan luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy ja tulevaisuus tuo mukanaan ihania asioita :)

perjantai 30. joulukuuta 2016

Bloggaamattomat kirjat vuodelta 2016

Lempileffan lempikohtaus.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä ja luvassa on katsaus tänä vuonna lukemiini kirjoihin. Joulukalenterista huolimatta kirjoja jäi tänä vuonna bloggaamatta ennätysmäärä. Tässä lyhyesti tänä vuonna lukemistani kirjoista, jotka eivät ole päässeet blogiin.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - miehen työt

Ostin kirjan itselleni joululahjaksi Helsingin kirjamessuilta ja luin sen jouluyönä. Kirjassa ei ollut hirveästi lukemista, lähinnä kuvia, ja väkisinkin tuli mieleen, onko Kyrötuomas nyt koittanut päästä vähällä. Silti kirja oli hyvin sympaattinen ja siitä löytyi hyviä ohjeita elämässä selviytymiseen.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tämän kirjan luin muistaakseni kesällä lukumaratonin yhteydessä. Ei vahvinta Kyröä, mutta ihan positiivinen lukukokemus kuitenkin. Jäniksen vuosi on lempikirjojani ja sen idean käyttäminen tuntui jotenkin vähän loukkaukselta. Kyrön kieli on kuitenkin aina miellyttävää luettavaa.

J. M. Coetzee: Hämärän maat

Vetäisin yhden lyhyen Coetzeen, että sain Helmet-haasteen afrikkalaisen täytettyä (kyllähän etelä-afrikkalainen lasketaan...). Minulla on ennen ollut suuria ongelmia tämän kuivan ja valtavan arvostetun kirjailijan kanssa ja vaikeudet jatkuivat edelleen. En tykännyt. Seuraavaksi kun alan lukea Coetzeeta, koitan orientoitua tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä se auttaisi. Monta kirjaa on vielä listalta lukematta, "jee".




Gabriel Garcia Marquez: Rakkautta koleran aikaan

Tämänkin vetäisin haastetta varten. Sadan vuoden yksinäisyys oli vaikeahko, mutta hyvä. Tämä oli vaikeahko, mutta ihan ok. Ei oikein minun kirjani, oli vaikea pysyä innostuneena. Myönnettäköön että kirja kärsi siitä, että luin sen nopeasti, nautiskelu olisi kenties edesauttanut kirjasta pitämistä.

Jonathan Swift: Tynnyritarina

Helmet-haasteen 1700-luvulla luettu kirja. Tylsä kuin mikä. Vaatimaton ehdotus oli synkkyydessään paljon enemmän mieleeni.

Manninen ja Raivio: Punavuoren keisarinna

Mustos-Mannis-innoissani luin tämän äitini suosituksesta. Oli hyvä! Miksiköhän en ole lukenut vielä lisää? Pitää korjata tämäkin seikka ensi vuonna.

Christa Wolf: Erään naisen elämä

Ei. Niin. Mitään. Muistikuvaa. Tämän luin siksi, kun bongasin sen David Bowien lempikirjojen listalta.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Olin positiivisesti yllättynyt Härkösen terävyydestä. Melkein alkoi tehdä mieli lukea lisääkin! Ei kiitos oli niin epämiellyttävä kokemus, että oli mukavaa yllättyä positiivisesti.



Michael Ondaatje: Englantilainen potilas

Leffana tuttu. Kirjana tylsä mutta ihan hieno. Ärsytti, miksi naisen nimen täytyi olla Hana. Olikohan se englanniksi Tap? Ihan niin, juuri tämän halusin sanoa tästä suuresta klassikosta.

Helen Fielding: Bridget Jones, Vauvapäiväkirja

Yhyy mikä pettymys! Aiemmat Bridgetit ovat olleet tosi hyviä ja Mad About the Boy yllätti iloisesti, mutta tämä uusin tulokas oli aika heikko esitys. Leffa on tosin näkemättä, ehkä se toimisi paremmin. Tämä taisikin mennä niin päin, että kirja on tehty leffan jälkeen eikä toisin päin, se selittänee heikkouden.



Bloggaamattomat äänikirjat:

Lehtolainen: Ennen lähtöä
Lehtolainen: Veren vimma
Lehtolainen: Rivo satakieli
Lehtolainen: Väärän jäljillä
Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Lehtolainen: Rautakolmio
Lehtolainen: Surunpotku
Utrio: Vaitelias perillinen
Simukka: Punainen kuin veri
Lehtolainen: Henkivartija
Jokinen: Kuolevaksi julistettu
Jokinen: Mustat sydämet

Auki kirjoitettuna kuuntelemieni dekkareiden määrä tuntuu hurjalta! Ahmin alkuvuodesta putkeen loput Maria Kalliot ja tyhjiö on ollut suuri niiden loputtua. Henkivartija-trilogian ensimmäinen osa oli vaisu verrattuna Kallio-sarjaan, mutta olen jatkanut nyt jo toisen osan parissa, lopulta kuitenkin Hiljankin seikkailut ovat taattua Lehtolaista. Lisäksi kuuntelin pari Koskis-dekkaria, niiden parissa voisin jatkaa ensi vuonnakin.

Kuuntelin ensimmäisen Utrioni ikinä ja olin aika pettynyt, Vaitelias perillinen oli suorastaan tylsä. En kuitenkaan aio luovuttaa Utrion suhteen, jotakin lupaavaa kirjassa oli ja äitini mukaan tämä kuuntelemani kirja oli tosiaan sieltä tylsimmästä päästä.

Simukan suhteen sen sijaan taidan luvuttaa, Lumikki-trilogian ensimmäinen osa ei ollut yhtään mieleeni ja taidan antaa muiden osien olla.


Bloggaamattomat e-kirjat, hyvin lyhyesti:

Flynn: Paha paikka
(Hirveän synkkä ja jotenkin kökkö, en tykännyt)

Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
(tykkäsin, vaikka en kehtaa sitä tunnustaa)

Onkeli: Ilonen talo
(MITÄ! Ihan hirveän ahdistava kirja! Minulta on mennyt ihan kokonaan ohi tämän klassikon sisältö. Mutta tykkäsin, vaikka ahdistuinkin)

Auer: Murhalesken muistelmat
(en kommentoi! Syytän BookBeatin ilmaiskokeilua siitä, että tulin lukeneeksi tämän. Ja mielestäni syyllinen on ihan selvä, vaikka siis en kommentoikaan)

Vermes: Täällä taas
(Tämä oli hauska! Hitler herää nykyajan Sakasasta. Hirveintä oli välillä se, että samaistun Hitleriin!)

Lehtolainen: Maria Kallio -novelli
(lyhyt ja kiva Maria Kallio -kaipuuseen, kun äänikirjat oli kuunneltu. Tässä seikkailtiin mm. Provinssirockissa!)


Bloggaamattomat sarjakuvat:, vielä lyhyemmin

Kuusismurffinen huilu
Tintti Amerikassa
Tintti ja Faaraon sikarit
Koirapuistojen nainen
Kirjaston kissat, Gogolin nenä
Asterix Olympialaisissa
Asterix Britanniassa

Muut näistä olen lukenut ennenkin, mutta Tintit luin ensimmäistä kertaa. En vaan millään saa innostuttua sarjasta, mutta koitan ensi vuonna jatkaa niidenkin lukemista, että saisi sarjan vedettyä yli Keskisuomalaisen listalta. Kirjaston kissat ja Asterix Olympialaisissa luin Helmet-haastetta varten. Tänä vuonna löysin uuden sarjakuvasuosikin, JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjan. Minulle vieraisiin sarjakuviin tutustumista pitää ehdottomasti jatkaa myös ensi vuonna, välillä voi löytää helmiä.

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset


Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on yksi lempikirjoistani. Luin sen ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja uudelleen tänä syksynä.  Asetelma jatko-osan lukemiseen oli siis aika samankaltainen kuin marraskuussa, kun uudet Gilmoren tyttöjen jaksot tulivat Netflixiin. Samaan aikaan sekä ihanaa että hirveän pelottavaa. Mitä tutuille hahmoille kuuluu, miten tarina jatkuu, mitä jos joudunkin pettymään. Gilmoren tyttöjen suhteen en vieläkään oikein tiedä mitä ajatella (huudan vain tähän että Team Jess, forever!) mutta Palatkaa perhoset oli paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Upea jatko upealle kirjalle.

Aloitin kirjan lukemisen joulupäivän iltana ja sain sen loppuun eilen. Siinä lukemisen ohella tuli nautittua konvehti jos toinenkin. Kirja olikin kuin maailman ihanin konvehtirasia: runsas ja nautinnollinen, mutta sellainen, että sitä halusi nauttia vain palasen kerrallaan, sulatella hetken ja jatkaa taas. Halusin jatkuvasti tietää, paljonko kirjaa on vielä jäljellä, pelkäsin sen loppumista ja halusin lukea sitä säästeliäästi, upoten kirjan maailmaan. Se sopi täydellisesti joulun raukeaan fiilikseen, kuusen kynttilöiden loisteeseen. Tällaista on lukeminen parhaillaan, tyystin hedonistinen kokemus.

Musiikki. Voi musiikki! Se oli taas isona osana kirjaa ja minulle jo entuudestaan tuttua, sillä Turun kirjamessuista alkaen olen kuunnellut Itkosen luomaa kirjaan liittyvää Spotify-soittolistaa. Kovasti tuo lista on yhtenevä omaan musiikkimakuuni, siihen minussa elävään brittipopparipuoleen. Samoin kuin Anna minun rakastaa enemmän myös Palatkaa perhoset herätti henkiin musiikkimuistoja, unohtuneita hetkiä.

Kun luin ensimmäisen kerran Anna minun rakastaa enemmän, kirjoitin että kun oli ikävä, the Connells auttoi. Palatkaa Perhoset -kirjassa sen samaisen '74-'75 biisin laittaa YouTubesta soimaan Suvi. When I look on in your eyes then I'll do better. Minun ei siis varmaan tarvitse selittää, miksi kirja tuntui niin uskomattoman henkilökohtaiselta? Tämä syksy on ollut yksi elämäni vaikeimmista ja se on ilmennyt muun muassa siten, että kuuntelemani musiikki on ollut hyvin raskasta. Palatkaa perhoset ujutti jälleen kuuntelulistoilleni mukaan herkkyttä. On ok tehdä kuin Suvi ja laittaa '74-'75, Torn tai Mmm Mmm Mmm Mmm soimaan. Raskas musiikki auttaa minua selviytymään ja porskuttamaan eteen päin silloin, kun voimat alkavat olla totaalisen loppu, mutta pysähdys ja rypeminenkin ovat välillä tarpeen.

Itse en ole vanhentunut kuin muutaman vuoden näiden kahden kirjan lukemisen välillä, mutta silti tuntui kun olisin vanhentunut samaa vauhtia kirjan hahmojen kanssa. Itkonen käsittelee vanhehemista ja ajan kiitämistä kauniisti mutta toisaalta armottomasti, välillä jopa tuskaisesti. Väistämätön vanheheminen, se että nuoruus ei ole ikuista, kolkutti välillä takaraivossani niin riipivästi, että maaliskuussa lähenevä 30-vuotispäivä alkoi tuntua fyysisesti pahalta ja piti ajatella välillä jotakin muuta.

Toinen teema, joka nousi välillä pintaan, ja joka aiheutti itselleni ahdistusta, oli kuolema. Sekä Suvi että Antti ovat menettäneet isänsä. Kummallekaan tilanne ei ole helppo ja kumpikaan ei selvästi oikein osaa käsitellä asiaa. Mitä juuri totesinkaan siitä henkilökohtaisuudesta? Käsittelemättömyys on usein helpompaa kuin syviin vesiin sukeltaminen, vaikka mikään asia ei voi jäädä ikuisesti käsittelemättömäksi. Rakastin sitä, miten kuolemaa ei alleviivata kirjassa, mutta se on jatkuvasti läsnä, se kulkee synkkänä pohjavireenä käsi kädessä kaiken muun kanssa. Ihan niin kuin oikeassa elämässäkin. Itkonen ei päästänyt minua todellakaan helpolla. Jos jo Anna minun rakastaa enemmän oli henkilökohtainen ja koin sen vahvasti, Palatkaa perhoset oli kuin minulle kirjoitettu. Se pääsi ihoni alle, mukaan verenkiertooni, sykki samaa tahtia sydämeni kanssa.

Havahduin kirjan alkupuolella jälleen siihen, että Suvi itse ei pääse tarinassa lainkaan ääneen. Kaikki kerronta tapahtuu Antin tai Suvin äidin näkökulmasta. Kun lopussa alkoi sinä-muotoon kirjoitettu teksti, jonka kirjoittajaksi paljastui Suvi itse, huomasin jatkuvasti epäileväni, onko tämäkään Suvin ääni, onko tämä edelleen Antti. Salaperäisyys ja se tietty harsomainen unenomaisuus jota niin rakastin jo aiemmassa osassa säilyy läpi jatko-osan niin taidokkaasti, että olin aivan myyty.

Edelleenkään en osaa selittää, miksi rakastan näitä kirjoja niin paljon. Syy löytynee yhdistelmästä sisältöä, salaperäisyyttä, hahmoja, musiikkia ja Itkosen rytmikästä ja kaunista kirjoitustyyliä. Tämä Anna minun rakastaa enemmän -kirjasta kirjoittamani pitää edelleen paikkansa: "kirjassa kaikki tuntuu hieman epätodelliselta kuin musiikki, josta ei aivan saa kiinni, joka on liian kaunista ja koskettavaa ollakseen totta ja aidosti koskettavaa." Tämä, mitä kirjoitin joulukuun alussa luettuani toistamiseen Anna minun rakastaa enemmän ei kuitenkaan pidä paikkansa: "Joululomalla aion heittäytyä seuraavaan seikkailuun, aion tutustua millainen kokemus on Palatkaa perhoset. Se ei millään saata olla yhtä voimakas kuin Anna minun rakastaa enemmän, enkä edes toivo sitä."

Palatkaa perhoset oli nimittäin ihan yhtä voimakas lukukokemus kuin mitä Anna minun rakastaa enemmän oli. Ei yhtä yllättävä mutta yhtä täynnä tunnetta ja latausta. Nyt voin vain toivoa, että Itkonen kirjoittaisi tarinalle jatkoa, se ei nimittäin kirjailijan mukaan ole mahdoton ajatus.  Kirja ei ilmeisesti ole saanut kovinkaan ylistäviä arvioita kriitikoilta. Se on kuitenkin minulle täysin yhdentekevää. Palatkaa perhoset oli kirja, jonka koin voimakkaasti tunteella, en järjellä. Onneksi minun ei tarvitse kirjoittaa teoksesta kriittistä analyysia vaan voin puhtaasti leijua tässä tunnekuplassani. Toivottavasti muutaman vuoden päästä pääsisin kirjamessuilla fanityttöhehkuttamaan Itkoselle kädet täristen ja posket punaisina, miten paljon rakastin myös kolmatta osaa.